Surullinen tarina, jonka lukemisesta pessimisti ei pety.
Valmistautuminen
Kolme viikkoa ennen h:ta, huomasin tämän tulevan. En aktiivisesti seuraile taivaan tapahtumia, enkä käy kirkossa, vaikka asiat kiinnostavatkin valokuvauksen ja tieteen muodossa.
Aloin googlata ohjeita ja katsella aiempia kuvia. Hyviä neuvoja ja kuvia, johtopäätös: pitää tilata AstraSolaria D 3,6. Paikkoja Suomesta löysin kolme. Ursa, josta se oli loppunut, Teknofokus, ei verkkokauppaa, Ville Star, antoi tosi epämääräisen kuvan toiminnastaan, mutta tavaraa tarjolla.
Sitten pistin kameraseuramme keskustelupalstalle, onko tietoo tai kiinnostusta. Tietoo oli vähän, mutta kiinnostusta kahden jäsmenen verran yhteistilaukselle ja suosittelivat Ville Staria, varauksin.
Tilatessa jo tuli epäilyksiä, josta kerroin tilauskumppaneille. Ei mainintoja, onko tavaraa varastossa. Pistin lisätiedoksi, 18.3. tavarat tänne , sen jälkeen en lunasta. Toimitusajaksi lupasivat sivuilla neljä päivää. Ville vastasi heti tilauksen saadessaan, että vastaanotettu, tosin automaattisesti, niin kuin on tapana. H-hetkeen oli aikaa kaksi viikkoa, pitäs riittää.
Sitten selvittelin muita kuvaukseen liittyviä teknisiä seikkoja. Aiheesta löytyi paljon hyvää tietoa, olihan näitä pimennysihmeitä sattunut ennenkin ja tulossakin olisi uusia. Tässä linkki, lukekaa itse, niin voitte tehdä omat valintanne.
Testikuva edellisenä sunnuntaina
Hitsauslasia kehotettiin hankkimaan ja unohtamaan savulasit ja valotetut negatiivipätkät, joilla pärjättiin viime vuosituhannella. Valokuvauspiireissä keskusteltiin ja väiteltiin, miten pitäisi suojautua kuvauksessa, palaako kenno pilalle, ilman suojausta.
Kävin h-hetkeä edeltävänä aurinkoisena sunnuntaina kävelemässä jäällä. Testailin auringon kuvausta ilman suojia tietämättä vaaroista. Eikä siitä mitään seuraamuksia ilmaantunutkaan. Se selvisi, ettei ilman pimentävää kalvoa/linssiä kuvaus onnistuisi ts. kuun varjoa ei näkyisi.
Keskiviikkona 18.3. pistin moitiskelevaa s-postia Villelle, että mikkä se on tämmöinen kauppa, joka ei lupauksia pidä. Mutta Ville jatkoi suunnittelemaansa brändirakennuslinjaa, eikä vastannut viestiin, vaan ajatteli: ”mitä helvettiä kyselevät, eihän meillä ole koko tavaraa varastossa”.
Nyt piti turvautua hitsauslasiin, jonka soveltuvuutta muuhunkin kuin silmien suojaksi epäiltiin. Olipa Heikki, seuramme jäsen kokeillutkin ja sanoi, että onnistuu, mutta varauksin. Torstaina kiersin hitsin myyjät ja etsin 13-14 numeron lasia. Ei löytynyt kuin 11 ja 10, ja niitäkin liian pienenä 70×150 mm, joka ei peitä 88mm aukkoa. Kilautus kaverille, löytyykö mistään isompaa? Yksi löytyi 90×150, nro 10, se oli kaupan viimeinen. Muutinkin olivat heränneet, tosin aikaisemmin.
Ei näitä kuvia
Sitten, päivää ennen tein kuvaussuunnitelman. Googlasin kuvia ja etsin vinkkiä, miten kuvaan. Pelkän pimennyksen kuvaamiseen oli selvät ohjeet. Mutta sellaisia kuviahan ottavat kaikki, mustaa ja sirppi. Pitää keksiä jotain omaperäisempää. Siihenkin löytyi vinkkejä.
Aiemmin luulin meneväni korkealle mäelle, mutta kun kävin revontulia kuvaamassa, ajattelin mitä minä tällä teen. Aurinkohan näkyy joka paikkaan. Jos pystyisin ikuistamaan tämän hetken ja jonkun tunnetun paikan, kirkon (viesti jumalalta), tori, kauppahalli… Lupasinpa vielä jossain viestissä, että menen torille ja aloitan sieltä.
Kuvauspäivä
1/8000, f22, ISO100
Perjantaiaamuisin käyn uimahallilla klo 8 alkavassa ”entisten nuorten jumpassa”, porukassa on mukava hikoilla tunti. Erilaisten yhteesattumien kautta tarvitsin kyytiä kaverilta kotiin ja samalla opetin hieman fb-sivujen käyttöä. Siinähän aika meni siivillä ja kello alkoi olla 11, jolloin pimennys alkaa.
Aurinko paistoi mukavasti, joten kuvauksen pitäisi onnistua. Olin lupaillut meneväni ensin torille, kun kuvittelin, että otan jonkin kaikille tutun paikan kuvaan taustalle. Jotenkin alkoi paniikki kasvaa, miten tämä onnistuu. Ensin kuvasin testikuvan suoraan aurigosta 1/8000, f22, ISO100. Tämä oli lyhin valotus, mitä kameralla sai. Pystyi ottamaan ilman lasiakin, mutta kuvassa näkyi vain aurinko pisteenä. Siis näin ei voinut jatkaa.
Testikuva suoraan hitsilasilta
Kuvasin ensin muutaman kuvan suoraan hitsilasilta kännykällä. Siinä huomasin, että Tarkennus on oltava äärettömässä vaikka kuvaisi pelkästään savulasia kauempaa. Kännykässäkin tarkennuksen voi muuttaa koskettamalla ruutua.
Hitsilasi 70-200 ja 1,4 jatko
Sitten laitoin objektiivin eteen hitsilasin teipillä kiinni. 70-200 + 1,4 extender, yhteensä 300 mm. Tais tulla lasi liian kauas objektiivin pinnasta. Ja sitten testikuva tällä yhdistelmällä. Testikuva tällä yhdistelmällä tuotti just sitä, mitä en halunnut, mustaa ja sirppi.
Päätin, enpä taida lähteä minnekkään, etsimään parempaa kuvauspaikkaa, kun ei tämä onnistu kotipihallakaan.
Tein nopean hätäisen päätöksen, että pistän kameran kuvaamaan videota kun kuu ohittaa auringon, olishan se jonkinlainen dokumentti tapahtumasta. En harkinnut asiaa riittävästi. Aurinko oli keskellä ruutua, kun aloitin. Ei tullut mieleen, että aurinkohan liikkuu kokoajan. Kun oli lähellä suurinta pimennystä, niin aurinko oli aivan oikeassa reunassa. Ei auttanut kuin siirtää kameraa oikealle. Sehän ei tee hyvää videokuvauksessa, että kameraa siirrellä kesken tapahtumaa.
Kuvailin lopuksi kännykällä ja kameralla erilaisia vaihtoehtoja. Pistän tähän loppuun yhden kuvan joka sattumalta onnistui, vaikka melko omituinen onkin.
Opetus
Vaikka kuinka hyvin valmistautuisi, niin uuteen ennen kokemattomaan on vaikea valmistautua täydellisesti. Nyt kaikki meni pieleen, mutta sain kokemuksen epäonnistumisesta, niitäkin tarvitaan.
Tässä linkki sivustolle, jossa kerrotaan, miten tämä tehdään oikein.
Kameran takaa 