Sääksikuvausmatka Pohtiolammelle

Kameraseuramme jäsenistä useat ovat käyneet kuvaamassa sääksiä lohilammella ja saaneet hienoja kuvia. Olin itsekin kiinnostunut kokemuksesta ja viime kesänä pitikin käydä, mutta se jäi. Tänä kesänä olivat Nikke, Jussi ja Kalevi menossa elokuun ensimmäisellä viikolla ja pyysivät mukaan.

En ole mitenkään suuntautunut lintu- tai luontokuvaukseen, mutta kokemuksena nämäkin aiheet kiinnostavat.

Menomatkalla pysähdyimme Tiinan tuvalle. Kerroin pojille, että paikan pitäjällä on iisalmelaiset juuret. Varmistimme asian Tiinalta ja kertoikin, että sai kauppaopin Aminoffin Lassilta jo pienenä tyttönä, kun isänsä oli Putkolassa töissä.

Pohtiolampi on Kangasalalla, matkaa Iisalmesta yli 400 kilometriä. Saavuimme perille viiden maissa, koska kuvausaikamme alkoi kuudelta. Matkailuvaunu tasaselle sähköt päälle ja kuvauskopille.

Kuvauskopille menon maisemat olivat kuin viidakosta ja kuvauskoppikin kuin tarzanin maja. Kuvauskoppeja paikalla on useampi, ylhäällä, alhaalla, veden tasossa.

Alhaalla olevista kopeista pilkisti useampi paksu objektiivi. Meidän kopissa oli neljä kuvauspaikkaa, istuimet, pöytähyllyt ja sähköt. Kuulapäille oli kiinnitystyslevyt. Minulla oli kuulapää kiinni kameran rungossa, joka teki yhdistelmästä (kamera, 1,4 telejatke, 70-200 mm objektiivi) etupainoisen ja raskaan käsitellä.

Otimme vain testikuvia lokeista, sääksen iskuja ei näkynyt. Kameraohjelma manuaalille, nopea suljinaika 1000-3000, aukko 5,6-8, ISO arvo automaatille, tarkennus jatkuvalle servolle, tarkennuspisteet keskelle, valonmittaus keskipisteelle ja jatkuva nopea laukaus, objektiivistä pois vakaaja, näillä säädöillä pitäs onnistua.

Emme kuvauspaikalla kauan viipyneet, kun ei ollut mitään kuvattavaa. Oli superkuuilta, mutta kuu oli pilvien takana ja näkyi himmeästi. Paikalla oli avain tarkkailutorni ja toinen rakenteilla, lintukosteikon eteen.
Laskeva aurinko paistoi värikkäästi pilviin ja heijastui kauniisti lampeen. Kauempana loisti kasvihuoneen valot kuin ilta-aurinko.

Seuraavana aamuna heräsimme ennen seitsemää. Teimme eväät ja kuvauskopilla olimme puoli kahdeksalta. Ensimmäinen sääksi-isku tuli 7.40. Lintu kierteli korkealla jonkun tovin ja sitten syöksyi iskuun. Syöksyn loppua on vaikea seurata tarkasti kameralla, koska vauhti on kova. Veden pinta pysäyttää syöksyn ja siinä on helppo saada tarkennus ja seuraus kiinni.

Ensimmäisen iskun kuvat onnistuivat ihan hyvin kokemus ja kuvausvälineet huomioon ottaen. Tunnelma kuvauskopissa oli katossa. Sitten tulikin hiljaisempaa. Lokkeja ja sepelkyyhkyjä lenteli jatkuvasti, yksi haikara ja helikopterikin ohitti paikan.

Yhdentoista aikaan pidimme ruokatauon. Sääksikeskuksessa oli kahvila, josta sai lounasta. Siellä tapasimme paikan pitäjän, kurkikuiskaaja Jouko Ahlaisen. Jouko on puhelias ja iloinen isäntä. Kuulimme hauskoja juttuja lintumaailmasta, mm. pingviinijutun, jota tässä on vaikea toistaa ilman elävää kuvaa.

Iltapäivällä tuli vielä yksi sääksi-isku. Sen kuvaaminen ei onnistunut niin hyvin kuin edellinen, mutta ruutuja tarttui kennolle. Kuvailimme lokkeja ja kyyhkyjä kolmeen asti ja sitten päätimme lopettaa.

Moitiskelimme isännälle, ettei iskuja montaa ollut. Hän kertoi, että aamulla oli seitsemän tienoilla ollut seitsemän iskua, kun ei oltu vielä paikalla. Niinpä tietysti, ei oltu ajoissa paikalla.

Jos lintukuvaus kiinnostaa ja melko varma onnistuminen, kannatta kokeilla tätä paikkaa.

Sääksisäätiön nettisivut

Sääksigalleria

Tässä galleriassa on 9 kuvaa.

Tässä muutama kuva sääksikuvausmatkaltamme Pohtiolammelle.

Kallavedellä

Kallavesi ja Kuopion saaristokaupunki on upea nähtävyys järveltä. Kiersimme lauantain 30 asteen helteessä hienon reitin.

Viidenpäivän vaellus Kilpisjärvellä

Tässä muutamia kuvia viime viikon vaellusmatkalta. Lähdimme matkaan Norjan puolelta Didnajohkan joen vartta kiipeäämään. Ensimmäinen yö teltassa jossain joenmutkassa. Seuraava yö Lossujärven kuumassa kämpässä. Siitä kohti Kalottireittiä, jota pitkin takaisin Kilpisjärvelle. Yhteensä n. 60 km.

Ensimmäisenä iltana oli ukkosta.

Ötököitä löytyi joka kuvaan

Urttas Hotellilla tauko.

Näitä oli riittävästi.

Loppumatkasta säät paranivat.

Kotia kohti.

Espanjan kuvausmatka osa 3. Barcelona, auton palautus, Sagrada Familia

Vanhan kaupungin toreilla riittää kuvattavaa, kunhan jaksaa keskittyä.

Su 11.5. Tarragona-Barcelona, auton palautus, F1

Aamulla lentokentälle autoa palauttamaan. Ajomatkaa vain 90 km, mutta aikaa 1,5 tuntia, koska valittiin vihreä maksuton tie. Se kierteli kaikki kylät ja valot, loppu matkasta kurvattiin maksulliselle moottoritielle. Pientä jännitystä oli ilmassa, miten palautuksen ja ruttujen sevitys menee. Keksivätkö vielä jotain veruketta maksettavaksi.

Palautuksessa oli tavan mukaan jonoa. Siinä oli mielenkiintoista seurata, miten vakuutuskusetus tapahtui. Ihan sama kaava kuin meilläkin. Korttinne on lukittu, emme saa vakuusmaksua, teidän täytyy ottaa meidän vakuutus ja perua omanne. Tästä se jono syntyi, ihmiset olivat ihmeissään. Hätäisimmät soittelivat jonnekkin ja jono seisoi.

Näillä Pamplonan rikospoliisin leimoilla selvisimme tilanteesta.

Herz ja Firefly ovat samaa firmaa, mutta jälkimmäinen on halpa versio ja tulos tehdään ”huijaamalla”. Luvataan toinen kuski suomenkielisellä varaussivulla, mutta ei sitä sitten saadakkaan ilman maksua. Sitten peritään ”fast return”, mutta siinä seisot jonossa muiden sotkujen selvitystä odottamassa. Hämätään vakuutuksessa ja muut epäselvyydet siinä unohtuvat tarkistamatta. Lopuksi annetaan kuitti ja varaussopimus sitä mitenkään läpikäymättä ja sanotaan, tankki on on täynnä, voit palauttaa täytenä tai tyhjänä, hyvitämme jäljellä olevan. Meillä jäi kolmannes tankki, saa nähdä tuleeko hyvitystä, tuskin.

Lopuksi pääsimme tiskille. Sitä ennen kerittiin kysyä keltapaitaisilta ulkona hääräviltä, että otatteko te vastaan palautusta. Riippuu siitä, kumman asiakas olette, otamme vain Herzin autoja. Se siitä fast returnesta. Tiskillä kaikki sujuikin nopsasti, annoimme paperit, myös ne poliisin leimaamat ja allekirjoittamat. Kuvasivat paperit ja auton. Ei huolta, teillä on supervakuutus, ei mitään kuluja, hyvää matkaa.

Huh, huh… lentokentän baariin kahville. Kentän infopisteeltä selvisi halvin ja nopein reitti hotellille. Ensin bussi 46, sitten metrolinja 3 ja kävelyä sata metriä. Metrossa pitää vaan olla tarkkana, että suunta on oikea. Kartasta perivät euron hinnan.

Hotelli oli 900 metrin päässä Ramblasilta, joka on turistien keskuskatu. Ensimmäisellä matkalla (1997) asuttiin Ramblalla, mutta siitä on niin kauan ja hinnat on noussut pilviin, varsinkin nyt Formula viikonloppuna. Huone piti saada yhdeltä ja saatiinkin, mutta se oli siivoamatta. Takaisin respaan, odottakaa vartti, niin se on kunnossa. Kysyin vähän ylpeän oloiselta respan tytöltä, monelta Formulat alkavat. ”Ei ne ole täällä, ne on vähän kauempana, enkä ole kiinnostunut formuloista, en tiedä.” Teki mieli sanoa, onko kuulossa vikaa, en kysynyt, mistä olet kiinnostunut. Mutta olkoon, kyllä se selviää huoneessa.

Formulat alkoivat klo 14.00 ja huonekin oli sitä ennen valmis. Perusasiat olivat kunnossa, mutta ilmastointi ei tuntunut toimivan. Pikkuinen vanha putkitelevisio, siitäkin näkyi formulan lähtö ja Kimi jätti Alonson taakse, hyvä. Valtterikin piti melkein asemansa. Ei tänne oo tultu tv:tä katsomaan vaan kaupunkia, sinne.

Ramblasin länsipuoli on vähän rähjäisempi ja siitä rannan suuntaan, jopa pelottava yöllä. Kadun itäpuoli on vanhaa kaupunkia parhaimmillaan. Menimme kohti Ramblasia, tarkoitus oli katsoa formuloita televisiosta, jossain baarissa, missä paikalliset jännittävät Alonson puolesta.

Kisat näkyivät vain tv:ssä, mutta ei katsojissa, eikä kadulla. Yksikin mummo vieressä toisti vähättelevään sävyyn ”Alonso, Alonso… kuin kirosanaa, kun kuuli tv:stä nimen. Siis mulla oli ihan väärä kuva F1:stä Espanjassa. Ei se näytä olevan mitään erityistä. Kuvittelin kuvaavani ihmisiä autourheiluhuumassa, mutta ei sitä ole muualla kuin radalla. Ois kai pitänyt mennä Oviedoon. Ei haittaa, autokisat vain sattuivat samaan aikaan, jopa vähän haitaten. Hotellit täynnä ja hinnat kolminkertaistettu. La-su yö olis maksanut saman kuin kolme yötä muuna aikana.

Sitten hieman pyöriskelyä kaupungilla. Paras osa kaupungista on Ramblasin itäpuolella oleva vanha kaupunki. Siellä on viihtyisä miljöö ja nähtävää moneen makuu. Olimme syöneet vain aitoa espanjalaista ruokaa, nyt teki mieli pizzaa. Plaza Preialilla, löytyi iltalialainen rattoria. Ruoka oli erinomainen ja hinta kohtuullinen. Aukiolla oli useita ravintoloita ja vilkasta elämää muutenkin.

Kävimme vielä Catalunya aukiolla Ramblasin pohjoispäässä. Helpoiten sen tuntee betonimöhkäle El Cortes Ingles -tavaratalosta, linja-autoista ja turisteista, joita näköjään on aina paljon. Sieltä lähtee turistibussit, joilla on helppo tutustua kaupungin yleiskuvaan ja mennä sinne minne kaikki muutkin turistit menevät. Ostimme liput pariksi päiväksi 35 euroa kpl. Valitettavasti ne oli mitoitettu alkamaan vain aamuisin, ei non stoppina, niin kuin luulin.

Pakollinen kohde Sagrada Familia, tätäkään kuvaa ei olisi saatu ilman 14 millistä.

Ma 12.5. Sagrada Familia

Maanantai aamuna kävelimme bussille, mutta lenkki Sagrada Familialle olisi kestänyt kauan, joten päätimme kävellä. Olimme varanneet kirkolle liput ennakkoon netistä, joka on muuten ainoa järkevä tapa. Jonot ovat turistikautena ovat jopa kaksi tuntiset. Nytkin jonoa oli kolmen korttelin verran, eikä se ole kapea jono.

Liput saa varattua netistä tunnin tarkkuudella ja sisään pääsee tunnin aikana jonottamatta. Lippukin kannattaa varata ajoissa, koska niitä on rajoitettu määrä. Vastaan tuli joku kappeli, jonka pitäisi olla jo lähellä. Varmistimme ohikulkijoita suunnan. Emme olleet siellä päinkään vaan matkaa oli useampi kilometri ja ajassa yli tunti. Olin katsonut lähtöpisteen väärin, voi … Onneksi valoissa seisoi taksi, koputus ikkunaan, onko vapaa?

Oli ja pääsimme perille ajoissa 6,20€, varattu aika oli 10-11. Kiersimme ensin etuovelle, josta neuvoivat takaisin sinne mistä lähdimmekin. Väkeä oli hirveästi, ympäri kirkkoa, kaikki jonottamassa sisään. Me pääsimme suoraan nettilipuilla. Nyt pääsin taas testaamaan laajakulmaa. Piti vain muistaa muuttaa tarkennusta käsin ja ohjelma manuaalille. Ainut hankaluus on että, jälkikäteen ei kuva kerro, mitä aukkoa ja etäisyyttä on käytetty. Näkyyhän se kuvasta, oliko tarkennus ja valotus oikein. Mutta tieto käytetyistä arvoista helpottaisi tulevaa arviointia. Ne pitäs laittaa muistiin käsin, siihen en vielä ryhdy.

Kfc:n pikaruokapaikka on kätevästi kirkon vieressä.

Sagrada Familia on hyvä kuvauskohde valoa ja tilaa on riittävästi. Eikä ihmisiäkään tarvitse ujostella, koska lähes kaikilla on kamera. Täällä on helppo ottaa ihmisistä tilannekuvia. Yhdellä käyntikerralla on vaikea saada mieleisiä kuvia, koska paremmat ideat tulevat esiin vasta valmiista kuvista.

Espanjan kuvausmatka osa 2. Bilbao-Guggenheim-Pamplona

Pe 9.5. Guggenheim Bilbao

Aamulla paikallisessa kahvilassa aamupalat, 2 kahvia, 2 toustia, alle kympin. Ja vielä kerran G:hen. Onneksi aivan paikan vierestä löytyi parkkihalli. Museossa ei saanut kuvata, joten se nopeutti tutustumista. Sääntöä ei juuri noudatettu, joka toisella roikkui kamera ja niitä myös käytettiin ja lopuilla oli kännykkä kädessä. Minä tyydyin muutamaan kuvaan kännykällä ja sain kolme ystävällistä varoitusta henkilökunnalta.

Voin varauksetta suositella museoon tutustumista. Rakennus on mahtava Frank Gehryn taidonnäyte. Kaikki oli niin erilaista perinteiseen rakentamiseen verrattuna. Olin tutustunut Dusseldorfissa ja Berliinissä Gehryn taloihin, mutta tämä oli ihan toisesta maailmasta. Tämä on mielestäni paras museorakennuskohde voittaa Salvador Dalin museonkin.

Taide on modernia nykytaidetta, kai siitäkin useat pitävät. Alakerran pysyvän näyttelyn ruosteiset kaarevat rautalevyt olivat hämmentäviä. Mieleen tuli Stephen Hawkingin kirjan teoriat (joita en ymmärtänyt) ajasta, äärettämyydestä, neljännestä ulottuvuudesta ja kaikesta muusta ymmärrettämättömästä (tulikohan oikein, tankkasin kauan). Tarkistin netistä, teos on amerikkalaisen Richard Serran teräsveistoskokonaisuus ”The Matter of Time on Bilbaon”. On maksanut säätiölle 20 miljoonaa dollaria.

Toinen taiteilija, Ernesto Neto olikin helpompi lähestyttävä. Nenällä ja käsillä on paljon helpompi arvostella taidetta kuin silmillä. Ja siihen kun lisätään makuuasento ja kiikarit, niin näköaistikin alkaa toimia.

Kolmannen kerroksen Yoko Onoa olin nähnyt joskus Porissa. Omituista se oli vieläkin. Tämä näyttely oli tosin laaja ja sieltä löytyi mielenkiintoisia dokumenttejä 60-luvun alusta, ajasta ennen Lennonia. Mm. Valokuvia uran alusta ja ensimmäisestä näyttelystä New Yorkissa. Mutta viitteitä Beatles -aikaankin oli siellä täällä. Tuskin muuten täällä olisi koko Onoa.

Nyt kun teen tätä blogia huomasin, että en ottanut kuvia sisärakenteista, jotka olivat näkemisen arvoista taidetta. Paksuja palkkeja ja teräsputkia, jotka pitivät talon kasassa.

Bilbaosta jäi positiivinen jälki. Tämä on ihan erilainen kaupunki kuin muut espanjalaiset kaupungit, ainakin se keskeinen alue, joihin turistit tutustuvat, moderni, pohjoismainen, siisti. Baskimaata ei vaivaa lama niin kuin Etelä-Espanjaa. Jos Bilbao ja Guggenheim kiinnostaa, kannattaa lukea tämä Timo-Erkki Heinon juttu.

Sitten San Sebastianin kautta Pamplonaan. Matka ei ollut pitkä, mutta vuoristomaisema teki matka-ajasta pitkän. Rajoitukset olivat 70-120 välillä, ei niitä vauhteja pystynyt ajamaan kuin paikalliset rallikuskit.

Tämä mosaiikkitaulu on härkätaisteluareenan seinässä, jonne härät ajetaan katuja pitkin. Perinne on pitkä, alussa edessä juoksu oli kielletty, mutta kun ihmiset eivät totelleet, siitä tuli turistinähtävyys.

9.5. Pamplona

Kuvittelimme Pamplonan pikkukaupungiksi, mutta se olikin suomalaisella mittatikulla suurkaupunki. Hotelli löytyi helposti ja hyvällä tuurilla parkkikin korttelin päästä. Kaikki tarpeellinen oli aivan nurkan takana. Mutta meidän suunnistustaidoilla lähes löytämättömissä.

Respa oli ystävällinen ja kertoi, tosin pyynnöstä paikan nähtävyydet, kaupat, suunnat jne. Ainut miinus hotellissa oli, että Koneen hissi ei toiminut kunnolla. Piti joka kerta pyytää respaa tarkistamaan, miten saamme hissin alas. Minulla vielä lonkkakin oireili, ettei ollut puhettakaan kiivetä kuutoskerrokseen rappusia pitkin. Respa hymyili ja vakuutti, että hissi tulee kuntoon.

Illan suussa pyörimme kaupugilla ja etsimme El Cortes Inglesiä, piti saada viinipullon avain, koska respa ei voinut auttaa. Halusimme maistaa Riojan Temranillon rypäleestä tehtyä viiniä. Olimme aikaisemmallakin matkalla etsineet samaa. Edellisellä kerralla löytyi tavaratalo helposti, mutta ei avainta. Nyt kävi toisinpäin, tavarataloa ei meinattu löytää millään, mutta avain löytyi helpommin. Luulisi, että pullon avaaja on viinipullojen vieressä, mutta ei, se on kuutoskerroksessa taloustavaroissa.

Illalla kävimme vielä katsomassa härkäjuoksukujan ravintoloita ja huudoimme tapaksia oluella. Monessa paikassa oli tapaksissa yksi tai kaksi hammastikkua ja lopuksi tarjoilija laski tikut ja veloitti euron/tikku. Tässä paikassa ei ollut sitä tapaa, vaan ottivat turisteilta ihan reilun hinnan.

 

Hemingwayn nimi näkyi Pamplonassa monella kadulla ja yhden pääkadun nimessäkin. Ihastui täällä härkätaisteluun ja kirjoitti kirjankin siitä. Havannassa Hemingwayn kotimuseon seinällä on  härkätaistelujuliste Pamplonasta. Sen perusteella innostuin lukemaan kirjan ”Ja aurinko nousee”. Hyvä kirja, kannattaa tutustua.

10.5. Pamplona

Aamulla katottiin netistä, missä käytäs tekemässä rikosilmoitus. Sieltä löytyi poliisin osoite, oli samaisella plazalla, jossa oltiin illallakin käyty. Oli pari sen näköistä taloa, jossa voisi olla poliisi, mutta kylteissä ei ollut sopivia viitteitä. Kysyvä ei eksy, jotein löytyi talosta, ovessa ”Direccion General de Interior”.

Sisällä vastaan tuli punapaitainen ja hattuinen vanhempi miespoliisi ja metallin paljastin. Ei ne meitä tutkineet, vaan kysyi kohteliaasti, mitä asiaa espanjaksi. Siinä vähän aikaa puhuttiin käsillä ja kuvilla.

Mutta haki pian poliisihenkilön, tumma, pieni, nuori, kaunis nainen. Valitteli kielitaitoa kuin suomalainen. Selvisi, että tämä on rikospoliisi ja he ottavat vastaan vain juttuja, joita ryhtyvät tutkimaan. Lupasi kuitenkin auttaa. Annoimme auton rekisteriotteen, jonka kannessa oli Fireflyn puhelinnumerot. Kävi soittamassa, mutta kertoi, että asia ei selvinnyt, koska puhuivat siellä vain englantia. Sanoi, että voi kirjoittaa todistuksen tapahtuneesta ja toivoi, että se riittäisi autovuokraamolle. Sitä minäkin toivoin.

Espanjalainen poliisikokemus oli tosi myönteinen. Ystävällisiä, auttavaisia ainakin meitä rehellisiä suomalaisia kohtaan. Pois päästyämme, huokaisimme helpotuksesta ja minä join sen kunniaksi tämän taiteellisen juoman.

Käytiin vielä ottamassa turistikuvat härkäjuoksukadulta. Siellä oli hirveä tungos. Etsimme matkamuistoksi bull run t-paidan ja jääkaappimagneetin. Katukahvilassa söimme matkan parhaan salaatin, päällä vuohenjuustoa.

10.5. Pamplona-Tarragona

Loppupäivä meni ajaessa. Pamplona-Tarragona 360 km, alkumatka melkoista vuoristotietä ja loppu tyypillistä hyvää katalonian viljavaa tasankoa. Yksi kuvauspysähdys Santa Marian lähellä veden säännöstelypato ja vanhoja tunneleita.

Perillä oltiin seitsemän maissa. Hotelli oli iso ja parkkikin löytyi helposti. Illalla oltiin niin väsyneitä, eikä lähdetty minnekään. Syötiin vain naapuriravintolassa, tarjousmenu 15 euroa. Oli niin runsas, että puolet jäi syömättä. Hintaan kuului kaikki, myös viinit, cavat, jälkiruuat, kahvit. Sitten nukkumaan, innostuttiin vaan syvällisiin keskusteluihin ettei unta saatu kun kahden tienoilla.

Matka jatkuu Barcelonaan, siitä pian…

Tämän mahtavan maiseman ohi ei päässyt kuvaamatta. Aurinko paistoi ja lämmintä lähes 30 astetta. Nyt oli 14 mm laajakulma paikallaan.

Espanjan kuvausmatka osa 1. Barcelona-Zaragoza-La Rioja-Bilbao

Tämän piti olla valokuvausmatkajuttu, mutta tästä tulikin myös autonvuokrauksen vaarat, turistihotellit ja -kohteet jutut.

Ke 7.5. Barcelona-Zaragoza

Barcelonaan saavuttiin aikataulussa vähän vaille viisi illan suussa. Auto oli vuokrattu Barcelonan matkailusivun linkin kautta, joka näytti olevan ihan samanlainen yhteys kuin muutkin netin keskittyneet vuokrausyhteydet. Olin varannut Golf kokoluokan auton Fireflylta. Kun pienen odottelun jälkeen pääsimme tiskille, alkoi kusetus. Olin tehnyt etukäteen Allianzelta 28 euron hintaisen vakuutuksen. Mutta se ei vuokraajan mukaan käynyt, koska korttini oli suljettu, eikä hän voinut tehdä 600 euron takuuvarausta. Hän tarjosi omaa vakuutustaan, joka maksoi 39 euroa, ja kattoi kaiken 0 omavastuulla. Suostuimme siihen, koska emme siinä muutakaan voineet, piti vain lähettää Alliazelle sähköposti, ettei vakuusmaksua voitu maksaa ja perumme vakuutuksen. Sitten kirjattiin toinen kuljettaja. Kertoi, että auton tankki on täynnä ja auton voi paluttaa tankki täynnä tai vajaana, niin he hyvittävät. Saimme avaimet, paperit, tiedon auto on paikalla viisi ja on Renault Megane.

Autoon ja nokka kohti Zaragozaa, josta olimme varanneet ensimmäisen yöpymisen. Ajomatkaa 300 km. Puhelimen navigaattori arvio ajoajaksi 3t 1min ja matkalla on maksullisia teitä, valitsimme sen, koska ilta kohta pimenee ja matkaan oli lähdetty jo aamu kuudelta. Auton lämpömittari näytti 27 lämpöastetta, epäilimme hieman, koska aamulla Iisalmessa oli auton ikkunat jäässä ja molemmissa päissä elimme samaa päivää toukokuuta. On se niin väärin.

Koko matkan tie oli huippuhyvä, onhan ne meidän rahoilla rakennettu (EU tuki Espanjan tierakentamista miljardeilla). Alkumatkasta vuoria ja tunneleita, loppumatka lievästi aaltoilevaa vehreää maanviljelystä.

Auto tuntui tehokkaalta, Renault Megane, diesel gasoline. Alkumatka harjoittelutti 6 lovista vaihteistoa, kun oli tottunut automaattiin. Valokytkin oli hakusessa, kun tunneleissa piti pistää valot päälle. Kun ensi hämmennyksestä oli päästy, niin Ville alkoi tutkia autonvuokrauspapereita. Tässä oli paha virhe numero 1., tämä olis pitänyt tehdä jo vuokraustiskillä. Yleensähän vuokraajat esittelevät laskusta, mitä on peritty ja miksi. Nyt niistä ei puhuttu mitään, lappu vain kouraan ja onnea.

Kuvittelin, kun olin maksanut 60 euron autonvuokrauksen ja 28 euron vakuutuksen, se oli siinä. Mutta laskusta löytyi ylimääräinen kuljettaja 20 euroa, joka piti sivujen mukaan olla ilmainen. Sitten oli vielä nopean palautuksen maksu 28 euroa, tästä ei ollut mitään mainintaa nettisivuilla. Ja ylimääräinen vakuutus 39 euroa. Tietysti päälle polttoaineet, mutta nämä kulut olinkin huomioinut. Nämä kaikki pystyi Visa kortilta perimään, mutta ei sitä katevarausta, miksi? Siis maksoin ylimääräistä 87 euroa. Nyt pisteli vihaksi.

Zaragosaan saavuttiin aikataulun mukaisesti vailla yhdeksän. Hotellia piti vähän etsiä, oli hyvin keskustassa, mutta navigaattori ei hyväksynyt oikeaa talon numeroa, vaan piti soveltaa. Löytyihän se Hispania kauppahallin takaa. Erittäin ystävällinen vastaanoton mies pahoitteli, että heidän parkkihalliin on vähän vaikea löytää ja avaimetkin pitäs jättää respaan, koska autot ovat niin, että niitä joutuu siirtelemään. Piirsi kartan, miten autoparkkiin ajetaan, muttei kertonut, että talli on maan alla, eikä pihassa. Sitten kiersimme kortteleita muutaman kerran. Ovi löytyi, jonka takana talli oli, muttei oven avaajaa. Sitten sitä etsittiin ja sen jälkeen etsittiin oikeaa paikkaa, sekin löytyi, kun respa tuli näyttämään. Hotellin paikkoja oli vain kaksi ja nekin niin, että autoja piti siirrellä edestakaisin.

Huone oli pieni ja siisti, nettikin pelasi hyvin. Sitten ruokaa etsimään Zaragosan yöstä respan neuvojen mukaan. Kiertelimme ja kaartelimme erittäin viehättäviä kujia ja lopulta eksyimme ravintoloiden ryppääseen. Paikka oli aito espanjalainen ruokalistoineen, tilasimme lampaan potkaa potuilla ja Rioja viinipullon. Ruoka ja viini olivat hyviä. Viiniä oli kyllä liikaa, mutta piheinä suomalaisina joimme pullon tyhjäksi. Kello oli jo 24.00 ja lämpöä vielä 20 astetta. Nukkumaan, sitä ennen s-posti Allianzelle, perumme vakuutuksen.

 

Zaragosan plazalla kokeilin ensikertaa kunnolla Samyangin 14 millistä.

 

To 8.5. Zaragoza-Bilbao, Riojan viinireitti

Yöllä heräsin kerran närästykseen, mutta se helpotti Somecilla. Aamulla aamiainen paikallisessa kahvilassa iso kahvi ja kinkkumunasämpylä 4 euroa. Pieni pyörähdys pikallisilla nähtävyyksillä. Hirmuisen iso aukio, jonka ympärillä kirkkoa ja muita vanhoja rakennuksia. Siellä kokeilin ensimmäistä kertaa Samyangin 14 millistä. Kuvausohjelma manuaalille, aukon ja etäisyyden säätö käsin. Hyvin toimi ja helposti oli valotus kohdallaan. Manuaalillakin säätyy valotus oikein kun jättää ISO arvon autolle. Sitä piti vähän tarkkailla pimeällä, koska voi käyttää myös tosi isoja arvoja, joilla varmasti tulee kohinaa.

Klo 12.00 piti luovuttaa huone, respan tyttö lähti autotalliin mukaan, kun sinne tarvittiin oma avain, eikä sitä enää voinut meille antaa. Pimeästä nurkasta auto löytyi, oli eri paikassa, mihin olimme jättäneet, siis oli tarvinnut siirrellä. Sitten kapeita kujia pitkin isolle tielle ja kohti Bilbaota.

Espanja kirjassa oli Riojan viinialuereitti Alfaro-Logrono-Haro, joka oli tarkoitus ajaa katsellen maisemia, missä kasvaa maan arvostetuin viinirypälelajike, Tempranillo.

Alfarossa pysähdyttiin syömään ja vaihdettiin kuskia. Parkkipaikka oli jälleen hakusessa vaikka ei ollut iso kaupunki. Löytyi ja läheltä tavernakin, jossa syötiin tonnikalasalaatit.

Palattiin autolle ja minä menin pelkääjän puolelle. Oho, auton takalokasuojassa oli aikamoinen kolhu ja sinistä väriä. Se ei ole voinut tulla tässä, koska viereen ei sovi autoa. Sen on täytynyt tulla autotallissa, kun hotellin väki on joutunut siirtelemään autoa. Mitäs nyt tehdään, mitä vakuutus korvaa, mikä on omavastuu ja mitä siellä pikkuteksteissä sanotaan. Kyllähän ne maksumiehen meistä vääntää uskoisin. Sitten hirmuinen ajatusmylly käynnistyi. Hotellin henkilökuntaa vastaan meillä on vain sanat, ei kunnon todisteita. Jos palataan takaisin hotelliin, niin aikataulut ja suunniteltu ohjelma on pilalla.

Nyt täytyy tutkia sopimuspapereita. Allianzen vakuutuksessa oli pienet omavastuut, mutta myös pienet korvattavat summat. Se oli jo peruttu, jos nyt peruminen yleensäkkään on mahdollista. Fireflyn vakuutuksessa oli nolla omavastuu, eikä rajoitusta, mutta ne pikkutekstit, niitä pitää tutkia rauhassa Bilbaossa. No sehän paukahti ”v-ttamaan” tonnin paukku todennäköisesti.

Kirjan viinireitin seuraaminen oli vaikeaa, koska ajoimme navigaattorilla ja valitsimme ”ei tiemaksuja”, koska moottoritienopeuksilla ei juuri näe muuta kuin rekat oikealla ja ohi viuhahtavat bemarit vasemmalla. Vaihtoehtoisia teitä ja viiniköynnöksiä La Riojan alueella riittää joka paikkaan.

Harhaannuimme käymään Acrosissa asti, kun navigaattori etsi tullittomia teitä. Niitä on syytä välttääkin, jos ei ole hirmuinen kiire, eilisen päivän tullit 300 km, maksoi 25 euroa. Näyttävät maksattavan meillä suomalaisilla uudestaan, eu:han nämä kerran jo maksoi.

Logrono on maakunnan pääkaupunki, melko isokin suomalaisen mittapuun mukaan. Ajoimme sen läpi tietämättä missä ollaan. Ihmeteltiin kovasti, mikä tämä iso paikka on, missään ei lukenut. Se selvisi vasta nyt, kun katsoin kuvien gps-tiedoista.

Harosta ajoimme vahingossa ohi, paikkasimme vahingon. Se oli oikeasti pikkupaikka, vaikka on Rioja-viinialueen keskus. Emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa. Kirjan mukaan täällä on viinimuseo, monta tunnettua bodegaa (viinikellaria). Paikka on nähty, riittäköön.

Sitten kohti majapaikkaa Bilbaossa, Hotel NH Deusto. Maisema alkoi ennen rannikkoa muuttua vuoristoiseksi. Perille löydettiin helposti ja nähtiin vilaukselta Guggenhaimikin. Hotelli oli sijainniltaan hyvä, ikkunasta jo näkyi kaikki kiinnostavimmat paikat. Hotelli oli vähän hienompi, julkisivussa modernia ruosteista terästä, mutta vastaanoton kaveri oli tylyn tuntuinen, ei antanut juuri mitään tietoja nyhtämättä.

Vain pysäköinnin kanssa oli vähän ongelmia. Hotellilla oli oma parkki, mutta löysimme sitä ennen tuurilla yleisen parkin ihan läheltä. Parkkiautomaatti ei vaan millään antautunut meille. Nappuloiden tekstit olivat kuluneet pois, eikä saatu mitenkään englannin kielille. Onneksi siihen tuli muitakin, jotka neuvoivat. Piti laittaa rekisterinumero automaattiin, jolla valvottiin, että ei pysäköity 2 tuntia pitempään. Onneksemme meille riitti parin tunnin pysäköintiaika klo 20:een, jolloin sai vapaasti pysäköidä aamuun saakka. Kameralaukku kaulaan ja kuvaamaan ennen kuin aurinko laskee.

Bilbaon uusi keskusta on hieno ja nykyaikainen. Kaikki siistiä ja viimisen päälle modernia suunnittelua. Ilta-auringossa G on hyvä kohde. Muuttuu koko ajan hieman, kun valo peilautuu kiiltävästä pellistä eri kulmista. Nyt ei olisi pärjännyt ilman uutta 14 mm Samyangia. Otin melko monta ruutua, kun kohde vaihtoi väriä ja muotoja. Iltapäivän aurinko lämmitti oluen nautiskelijoita ja jazz soi.

Etsimme tapamme mukaan ruokapaikkaa pitkään. Tarkoitus oli mennä aitoon espanjalaiseen. Kuvittelimme löytävämme sellaisen, mutta tarjoilija olikin kiinalainen, eikä osannut yhtään englantia. Oli jo niin myöhä, että jäädään silti. Pyysi yhden asiakkaan tulkiksi. Tilauksesta selvittiin, mutta kyllä jäi paha epäilys päälle.

Ruoka olikin matkan huonoin ja jäi puoliksi syömättä. Onneksi Cune viini vähän korvasi. Sitten vielä kuvaamaan G:tä yövaloissa. 14 millisellä oli hyvä kuvata yölläkin, vain tarkennus jäi mietityttämään, mitenkähän se osuu käsivaralta ja arvioimalla. Minulla oli uusi Sirui P-326 mononopodi, on niitä harvoja, jota voi kuljettaa cabinlaukkussa, kevyt ja lyhyt. Kuvan laatu selviää vasta kotikoneella. Mutta jäi sellaiset fiilikset, että nyt tais tulla matkan paras ruutu. Löytyyhän huonoistakin paras.

Tässä matkan alku, jatkuu pian…

Lightroom nyt myös ipadille

Viime viikolla Adobe julkaisi Lr:n  Applen iPadille. Olinkin odottanut sitä, koska nykyiset mobilit kuvankäsittelyohjelmat ovat aika heppoisia. Ohjelma oli yllättäen ilmainen, mutta syy selvisi pian. Nimittäin ohjelman ideana on, että sinulla on Adoben Creative Cloud, jonka kautta saat linkittyä pöytäkoneellasi tai pilvessä olevat kuvat iPadiin. Creative Cloudin saat kun tilaat esim. Photoshop CC:n. Kokeilla voi kuukauden ilmaiseksi.

Ohjelma kuvankäsittelyn lisäksi vaihtaa kuvatietoja pöytäkoneen LR:n ja iPadin LR:n välillä Creative Cloudin kautta. Pöytäkoneessa tulee vasempaan ylänurkkaan teksti, joka kehottaa ottamaan palvelun käyttöön. Aikaisemmin tätä kehotusta en huomannut, mutta taisi tulla viimeisimmän päivityksen yhteydessä.

Tämän jälkeen Collection luontipaneeliin ilmestyy teksti ”Sync with Lightroom mobile”. Sen ruksaamalla kuvat synkkautuvat Creative Cloudin kautta iPadiin. Näitä synkattavia kansioita voi tehdä myös kuvista, jotka ovat iPadissa. Niistä ilmestyy Lightroomiin ”From Lr mobile” kansio. En tiedä vielä miten paljon tällä synkkauksella on  käyttöä, mutta aika näyttää.

Lr mobilessa on hyvät kuvankäsittely työkalut. Library osiossa voi kuvia liputtaa ja ulosliputtaa, mutta muita filtteröintitapoja ei ole. Ehkä ei tarvitsekkaan, koska iPadilla varsinaisesti hallinnoida kuvakirjastoa. Ohjelmalla voi säätää kuvaa monipuolisesti. Valkotasapainoa, värisävyjä valotusta, kontrastia, osasävyjä… Säädöt ovat melko samanlaiset kuin aidossakin Lr:ssä. Puuttuvat vain Detals, Lens Correction ja Effects.
Rajaustyökalu on hyvä, siitä löytyy myös kuvan suoristus, joka yleensä puuttuu näistä mobileohjelmista. Ohjelma ottaa kantaa, jos värinmuunnosmoottorina on ollut joku aikaisempi versio, niin pyytää saada lupaa käyttää uudempaa. Ja se on syytä antaa, koska muuten ei voi kuvaa käsitellä.

Ohjelmassa on runsaasti erilaisia filttereitä, joilla voidaan korostaa eri värejä tai muuttaa kuvat mv:ksi erilaisilla kriteereillä. Nämä säädöt tehdään esivalintakuvilla, joka on luontevin pienellä ruudulla.

Ohjelman kautta saa yhteyden myös Googleen ja Youtubeen Näitä en ole vielä kokeillut. Seuraavan matkan yhteydessä pitää kokeilla, miten ohjelma toimii oikeissa olesuhteissa. Muuten iPadiin saa myös uuden Photoshop Touch ohjelman, jota aion kokeilla seuraavaksi.

Nettikauppaseikkailut, osa 2. objektiivi

Kun olin hankkinut uuden kameranrungon ja luvannut antaa vanhan pois, niin siinä meni myös 24-105 objektiivi. Etsin ja googlasin eri vaihtoehtoja yleiszoomista. Päädyin Canonin 24-70 F2.8 II uuteen zoomiin, joka sai testeissä ylistäviä kommentteja. Kuvaaja kaverini Ilpo, oli hankkinut myös samaisen objektiivin viime syksynä ja kehui sitä estottomasti. Erityisesti pari artikkelia sai kääntymään pään tähän objektiiviin, lue itse. http://www.dpreview.com/lensreviews/canon-ef-24-70mm-f-2-8l-ii-usm ja http://www.the-digital-picture.com/Reviews/Canon-EF-24-70mm-f-2.8-L-II-USM-Lens-Review.aspx

Objektiivi oli vain Suomessa hävyttömän hintainen. Selvitin lähes kaikki Suomen hinnat NetAnttila 2599,- Superkuva 2235,- (halvin) Rajala 2399,- verkkokauppa.com 2399,-. Sitten etsin kansainvälisiä hintoja B&H 1999 $, eBay 2030 $, Best Buy 2299 $, Amazon 2299 $, halvimman löysin sitten Simply Electronic 1489,95. Samaa hintatasoa oli vain eglobalcentral.eu, mutta siitä kaupasta ei löytynyt juuri mitään tietoa muutamaa pettynyttä asiakasta lukuunottamatta, jotka olivat joutuneet maksamaan tullit itse.

Päädyin siis Simplyyn, jota myös paljon haukutaan, mutta omat tilaukseni ovat aina tulleet perille. Tein tilauksen 8.1.2014, siis välittömästi kun olin saanut kameranrungon. Samalla tilasin myös Hoyan uv filtterin, lenspenin ja Manfrotton pöytäjalan yhteensä 1607,84. Kiittivät tilauksesta ja ilmoittivat, että tavallisesti tavarat saapuvat 4-10 päivän kuluttua.

24.1. Kyselin ensimmäisen kerran tilaustani. Vastasivat heti, olivat pahoillaan ja lupasivat kiirehtiä tilausta. Antoivat vielä hyväntahdoneleenä puhdistusetin veloituksetta. Vastaajana Diane.

31.1. Kyselin seuraavan kerran. Olivat edelleen pahoillaan ja lupasivat nopeuttaa toimitusta ja kiittelivät kärsivällisyydestä. Vastaajana Sanya.

11.2. Muutin jo hieman äänensävyä, mutta vastauksen laatu pysyi samana. Sumaa toimituspäässä ja laaduntarkistua epäili virhettä uv-filtterissä siitä viivästys. Ja loppuun kohteliaisuus latelut. Diane.

26.2. Seuraava tiukkasanainen kysely. Kiittivät kärsivällisyyttä ja lupasivat edelleen parantaa tilauksen kiireellisyyttä. Sanya.

12.3. Tiukensi vielä sävyä, tämän jälkeen se on mahdotonta. Vastauksena heidän ennen kokematon ruuhka. Lupasivat lisätä henkilökuntaa. Tilaus on jo korkeimmalla kiirreellisyysasteella. Jälleen kerran vilpittömät pahoittelut. Diane.

19.3. Ihme. ”I am delighted to inform you that your order, order number: 639963-1040933 has been dispatched and you should receive it by within the next few working days.” Emma Gowan, Customer Service Executive

19.3. tuli vielä ”Good News! Your order (639963-1040933) is shipped and is on it’s way to you. Latest Location: HONG KONG – HONG KONG Courier: DHL Courier Contact: 3045345 (Finland)

20.3. Sain Suomen DHL:ltä puhelimeen tekstiviestin, jossa pyydettiin henkilötunnusta tulliselvitystä varten ja maininta, että tullit ja verot on maksettu.

Sitten mielenkiinnolla seuraamaan DHL:n sivuilta tilauksen etenemistä.

24.3. klo 10.55 ajoi pihamme eteen Matkahuollon auto ja kuski tuli vastaan paketti sylissä.

Loppu hyvin. Uusi objektiivi keittiön pöydällä. Kaikki tuotteet tulivat ja olivat kunnossa. Säästöä ainakin 700 euroa. Voin suositella linssiä ja hankintatapaa, mutta vastuu on lukijalla. Seuraavaksi käyttökokemukset uudesta rungosta ja objektiivista.

 

 

 

Nettikauppaseikkailut, osa 1. kamera

Viime syksynä alkoi tuntua siltä, että olis jo aika vaihtaa kameran runko. Canon 5D Mark II on hyvä kamera, mutta hämärässä tarkentaminen ja kennon kohina isoilla ISOilla ei tyydyttänyt. Yritin myydä runkoa suoraan netin kautta, tuli kolme yhteydenottoa, mutta ei kauppoja. Sitten pistin kameran kierrätykseen omaan perheeseen.

Olin päättänyt hankkia saman kameran päivitettynä Mark III:seen. Siinä nuo edellä mainitut ongelmat oli korjattu. Kävin läpi kaikki kotimaiset nettikaupat, hinnat vaihtelivat 2600-3000 euroon.

Etsin myös ulkomaisista nettikaupoista parempaa tarjousta. Halvempia hintoja löytyikin, jenkeissä hinta oli 2200 dollari, mutta päälle tulevat rahti, tulli ja alv., joten hinta kipuaa lähelle Suomen hintaa. Eurooppalaisilla nettikaupoilla hinnat pyörivät aika lähellä Suomen hintaa, paitsi Simply Electronicsilla, jolla hinta oli 2200 euroa.

Tutkin myös eBayn lähtöhinnat ja tein tarjouksiakin, mutta en päässyt kauppoihin. Siellä Euroopan hinnat pyörivät 2000 euron paikkeilla, mutta nousivat aina yli ennen huudon päättymistä. Jenkeissä ja Hong Kongissa hinnat olivat halvemmat, mutta päälle tulevat kulut.

Päädyin lopulta Simply Electronicsiin, hinta oli 2307,85 sisältäen vara-akun ja 32 GB:n SDHC kortin. Olin ostanut aiemminkin sieltä ja tiesin, että tavarat tulevat vaikka voi kestää. Lueskelin viime aikaisia kommentteja nettikaupasta ja aika paljon oli haukkumista hitaasta ja huonosta palvelusta.

Tilauksen tein 11.12.13 ja maksun hoidin PayPalin kautta. Tämä on kai turvallisin maksutapa. Kauppa lupasi toimitusajaksi 2-5 työpäivää, sen tiesin olevat puppua aikaisemmista kokemuksista. Uskoin, että saisin kamera jouluksi. Jouluviikolla alkoi pinna palaa ja pistin vihaista s-postia ihmetellen toimituksen hitautta vaikka tavara piti olla varastossa. Lupasivat kohteliaasti kiirehtiä tilausta ja kiittivät kärsivällisyydestä.

Vasta 2.1.14 sain s-postin Simplyltä, jossa kerrottiin kameran lähteneen kuljetukseen ja linkin DHL:n seurantaan. Paketti oli lähtenytkin jo viime vuonna Hong Kongista 30.12. ja oli jo Helsingissä. Nyt alkoi pelottamaan, että onko alvit ja tullit maksettu lähettäjän toimesta vai perisivätkö minulta. Simplyn sivulla kyllä luki, että nämä sisältyvät hintaan.

Perille paketti tuli vasta 7.1., kun siinä välissä oli viikonloppu ja Loppiainen. Ei tullut lisämaksuja ja paketti oli keittiön pöydällä. Pienen yllätyksen paketti sisälsi, se ei ollut Eurooppa -malli vaan Aasia. Onneksi kielivaihtoehtoina oli japanin ja kiinan lisäksi englanti. Kerkesin jo googlata voiko kielen vahtaa eurooppalaiseksi ja se onnistuis, mutta maksaisi 300 euroa. Suomenkielisen käyttöohjeen sai Canonin sivuilta pdf:nä, joten päätin pärjätä englannin valikolla.

Olin lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen vaikka jouduin odottamaan melko pitkään. Päätin, että tilaan vielä objektiivin kameraan samasta paikasta. Siitä kerron myöhemmin.