Espanjan kuvausmatka osa 1. Barcelona-Zaragoza-La Rioja-Bilbao

Tämän piti olla valokuvausmatkajuttu, mutta tästä tulikin myös autonvuokrauksen vaarat, turistihotellit ja -kohteet jutut.

Ke 7.5. Barcelona-Zaragoza

Barcelonaan saavuttiin aikataulussa vähän vaille viisi illan suussa. Auto oli vuokrattu Barcelonan matkailusivun linkin kautta, joka näytti olevan ihan samanlainen yhteys kuin muutkin netin keskittyneet vuokrausyhteydet. Olin varannut Golf kokoluokan auton Fireflylta. Kun pienen odottelun jälkeen pääsimme tiskille, alkoi kusetus. Olin tehnyt etukäteen Allianzelta 28 euron hintaisen vakuutuksen. Mutta se ei vuokraajan mukaan käynyt, koska korttini oli suljettu, eikä hän voinut tehdä 600 euron takuuvarausta. Hän tarjosi omaa vakuutustaan, joka maksoi 39 euroa, ja kattoi kaiken 0 omavastuulla. Suostuimme siihen, koska emme siinä muutakaan voineet, piti vain lähettää Alliazelle sähköposti, ettei vakuusmaksua voitu maksaa ja perumme vakuutuksen. Sitten kirjattiin toinen kuljettaja. Kertoi, että auton tankki on täynnä ja auton voi paluttaa tankki täynnä tai vajaana, niin he hyvittävät. Saimme avaimet, paperit, tiedon auto on paikalla viisi ja on Renault Megane.

_PK_0812Autoon ja nokka kohti Zaragozaa, josta olimme varanneet ensimmäisen yöpymisen. Ajomatkaa 300 km. Puhelimen navigaattori arvio ajoajaksi 3t 1min ja matkalla on maksullisia teitä, valitsimme sen, koska ilta kohta pimenee ja matkaan oli lähdetty jo aamu kuudelta. Auton lämpömittari näytti 27 lämpöastetta, epäilimme hieman, koska aamulla Iisalmessa oli auton ikkunat jäässä ja molemmissa päissä elimme samaa päivää toukokuuta. On se niin väärin.

Koko matkan tie oli huippuhyvä, onhan ne meidän rahoilla rakennettu (EU tuki Espanjan tierakentamista miljardeilla). Alkumatkasta vuoria ja tunneleita, loppumatka lievästi aaltoilevaa vehreää maanviljelystä.

Auto tuntui tehokkaalta, Renault Megane, diesel gasoline. Alkumatka harjoittelutti 6 lovista vaihteistoa, kun oli tottunut automaattiin. Valokytkin oli hakusessa, kun tunneleissa piti pistää valot päälle. Kun ensi hämmennyksestä oli päästy, niin Ville alkoi tutkia autonvuokrauspapereita. Tässä oli paha virhe numero 1., tämä olis pitänyt tehdä jo vuokraustiskillä. Yleensähän vuokraajat esittelevät laskusta, mitä on peritty ja miksi. Nyt niistä ei puhuttu mitään, lappu vain kouraan ja onnea.

_PK_0803Kuvittelin, kun olin maksanut 60 euron autonvuokrauksen ja 28 euron vakuutuksen, se oli siinä. Mutta laskusta löytyi ylimääräinen kuljettaja 20 euroa, joka piti sivujen mukaan olla ilmainen. Sitten oli vielä nopean palautuksen maksu 28 euroa, tästä ei ollut mitään mainintaa nettisivuilla. Ja ylimääräinen vakuutus 39 euroa. Tietysti päälle polttoaineet, mutta nämä kulut olinkin huomioinut. Nämä kaikki pystyi Visa kortilta perimään, mutta ei sitä katevarausta, miksi? Siis maksoin ylimääräistä 87 euroa. Nyt pisteli vihaksi.

Zaragosaan saavuttiin aikataulun mukaisesti vailla yhdeksän. Hotellia piti vähän etsiä, oli hyvin keskustassa, mutta navigaattori ei hyväksynyt oikeaa talon numeroa, vaan piti soveltaa. Löytyihän se Hispania kauppahallin takaa. Erittäin ystävällinen vastaanoton mies pahoitteli, että heidän parkkihalliin on vähän vaikea löytää ja avaimetkin pitäs jättää respaan, koska autot ovat niin, että niitä joutuu siirtelemään. Piirsi kartan, miten autoparkkiin ajetaan, muttei kertonut, että talli on maan alla, eikä pihassa. Sitten kiersimme kortteleita muutaman kerran. Ovi löytyi, jonka takana talli oli, muttei oven avaajaa. Sitten sitä etsittiin ja sen jälkeen etsittiin oikeaa paikkaa, sekin löytyi, kun respa tuli näyttämään. Hotellin paikkoja oli vain kaksi ja nekin niin, että autoja piti siirrellä edestakaisin.

IMG_4840Huone oli pieni ja siisti, nettikin pelasi hyvin. Sitten ruokaa etsimään Zaragosan yöstä respan neuvojen mukaan. Kiertelimme ja kaartelimme erittäin viehättäviä kujia ja lopulta eksyimme ravintoloiden ryppääseen. Paikka oli aito espanjalainen ruokalistoineen, tilasimme lampaan potkaa potuilla ja Rioja viinipullon. Ruoka ja viini olivat hyviä. Viiniä oli kyllä liikaa, mutta piheinä suomalaisina joimme pullon tyhjäksi. Kello oli jo 24.00 ja lämpöä vielä 20 astetta. Nukkumaan, sitä ennen s-posti Allianzelle, perumme vakuutuksen.

 

Zaragosan plazalla kokeilin ensikertaa kunnolla Samyangin 14 millistä.

 

To 8.5. Zaragoza-Bilbao, Riojan viinireitti

Yöllä heräsin kerran närästykseen, mutta se helpotti Somecilla. Aamulla aamiainen paikallisessa kahvilassa iso kahvi ja kinkkumunasämpylä 4 euroa. Pieni pyörähdys pikallisilla nähtävyyksillä. Hirmuisen iso aukio, jonka ympärillä kirkkoa ja muita vanhoja rakennuksia. Siellä kokeilin ensimmäistä kertaa Samyangin 14 millistä. Kuvausohjelma manuaalille, aukon ja etäisyyden säätö käsin. Hyvin toimi ja helposti oli valotus kohdallaan. Manuaalillakin säätyy valotus oikein kun jättää ISO arvon autolle. Sitä piti vähän tarkkailla pimeällä, koska voi käyttää myös tosi isoja arvoja, joilla varmasti tulee kohinaa.

Klo 12.00 piti luovuttaa huone, respan tyttö lähti autotalliin mukaan, kun sinne tarvittiin oma avain, eikä sitä enää voinut meille antaa. Pimeästä nurkasta auto löytyi, oli eri paikassa, mihin olimme jättäneet, siis oli tarvinnut siirrellä. Sitten kapeita kujia pitkin isolle tielle ja kohti Bilbaota.

Espanja kirjassa oli Riojan viinialuereitti Alfaro-Logrono-Haro, joka oli tarkoitus ajaa katsellen maisemia, missä kasvaa maan arvostetuin viinirypälelajike, Tempranillo.

_PK_0774Alfarossa pysähdyttiin syömään ja vaihdettiin kuskia. Parkkipaikka oli jälleen hakusessa vaikka ei ollut iso kaupunki. Löytyi ja läheltä tavernakin, jossa syötiin tonnikalasalaatit.

Palattiin autolle ja minä menin pelkääjän puolelle. Oho, auton takalokasuojassa oli aikamoinen kolhu ja sinistä väriä. Se ei ole voinut tulla tässä, koska viereen ei sovi autoa. Sen on täytynyt tulla autotallissa, kun hotellin väki on joutunut siirtelemään autoa. Mitäs nyt tehdään, mitä vakuutus korvaa, mikä on omavastuu ja mitä siellä pikkuteksteissä sanotaan. Kyllähän ne maksumiehen meistä vääntää uskoisin. Sitten hirmuinen ajatusmylly käynnistyi. Hotellin henkilökuntaa vastaan meillä on vain sanat, ei kunnon todisteita. Jos palataan takaisin hotelliin, niin aikataulut ja suunniteltu ohjelma on pilalla.

Nyt täytyy tutkia sopimuspapereita. Allianzen vakuutuksessa oli pienet omavastuut, mutta myös pienet korvattavat summat. Se oli jo peruttu, jos nyt peruminen yleensäkkään on mahdollista. Fireflyn vakuutuksessa oli nolla omavastuu, eikä rajoitusta, mutta ne pikkutekstit, niitä pitää tutkia rauhassa Bilbaossa. No sehän paukahti ”v-ttamaan” tonnin paukku todennäköisesti.

_PK_0837Kirjan viinireitin seuraaminen oli vaikeaa, koska ajoimme navigaattorilla ja valitsimme ”ei tiemaksuja”, koska moottoritienopeuksilla ei juuri näe muuta kuin rekat oikealla ja ohi viuhahtavat bemarit vasemmalla. Vaihtoehtoisia teitä ja viiniköynnöksiä La Riojan alueella riittää joka paikkaan.

Harhaannuimme käymään Acrosissa asti, kun navigaattori etsi tullittomia teitä. Niitä on syytä välttääkin, jos ei ole hirmuinen kiire, eilisen päivän tullit 300 km, maksoi 25 euroa. Näyttävät maksattavan meillä suomalaisilla uudestaan, eu:han nämä kerran jo maksoi.

Logrono on maakunnan pääkaupunki, melko isokin suomalaisen mittapuun mukaan. Ajoimme sen läpi tietämättä missä ollaan. Ihmeteltiin kovasti, mikä tämä iso paikka on, missään ei lukenut. Se selvisi vasta nyt, kun katsoin kuvien gps-tiedoista.

Harosta ajoimme vahingossa ohi, paikkasimme vahingon. Se oli oikeasti pikkupaikka, vaikka on Rioja-viinialueen keskus. Emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa. Kirjan mukaan täällä on viinimuseo, monta tunnettua bodegaa (viinikellaria). Paikka on nähty, riittäköön.

_PK_1300Sitten kohti majapaikkaa Bilbaossa, Hotel NH Deusto. Maisema alkoi ennen rannikkoa muuttua vuoristoiseksi. Perille löydettiin helposti ja nähtiin vilaukselta Guggenhaimikin. Hotelli oli sijainniltaan hyvä, ikkunasta jo näkyi kaikki kiinnostavimmat paikat. Hotelli oli vähän hienompi, julkisivussa modernia ruosteista terästä, mutta vastaanoton kaveri oli tylyn tuntuinen, ei antanut juuri mitään tietoja nyhtämättä.

_PK_1286Vain pysäköinnin kanssa oli vähän ongelmia. Hotellilla oli oma parkki, mutta löysimme sitä ennen tuurilla yleisen parkin ihan läheltä. Parkkiautomaatti ei vaan millään antautunut meille. Nappuloiden tekstit olivat kuluneet pois, eikä saatu mitenkään englannin kielille. Onneksi siihen tuli muitakin, jotka neuvoivat. Piti laittaa rekisterinumero automaattiin, jolla valvottiin, että ei pysäköity 2 tuntia pitempään. Onneksemme meille riitti parin tunnin pysäköintiaika klo 20:een, jolloin sai vapaasti pysäköidä aamuun saakka. Kameralaukku kaulaan ja kuvaamaan ennen kuin aurinko laskee.

_PK_1016Bilbaon uusi keskusta on hieno ja nykyaikainen. Kaikki siistiä ja viimisen päälle modernia suunnittelua. Ilta-auringossa G on hyvä kohde. Muuttuu koko ajan hieman, kun valo peilautuu kiiltävästä pellistä eri kulmista. Nyt ei olisi pärjännyt ilman uutta 14 mm Samyangia. Otin melko monta ruutua, kun kohde vaihtoi väriä ja muotoja. Iltapäivän aurinko lämmitti oluen nautiskelijoita ja jazz soi.

Etsimme tapamme mukaan ruokapaikkaa pitkään. Tarkoitus oli mennä aitoon espanjalaiseen. Kuvittelimme löytävämme sellaisen, mutta tarjoilija olikin kiinalainen, eikä osannut yhtään englantia. Oli jo niin myöhä, että jäädään silti. Pyysi yhden asiakkaan tulkiksi. Tilauksesta selvittiin, mutta kyllä jäi paha epäilys päälle.

IMG_4883Ruoka olikin matkan huonoin ja jäi puoliksi syömättä. Onneksi Cune viini vähän korvasi. Sitten vielä kuvaamaan G:tä yövaloissa. 14 millisellä oli hyvä kuvata yölläkin, vain tarkennus jäi mietityttämään, mitenkähän se osuu käsivaralta ja arvioimalla. Minulla oli uusi Sirui P-326 mononopodi, on niitä harvoja, jota voi kuljettaa cabinlaukkussa, kevyt ja lyhyt. Kuvan laatu selviää vasta kotikoneella. Mutta jäi sellaiset fiilikset, että nyt tais tulla matkan paras ruutu. Löytyyhän huonoistakin paras.

Tässä matkan alku, jatkuu pian…

Espanjaa marraskuussa

 

espanja010Kävimme tutustumassa jälleen Espanjaan, nyt syksyllä. Matkan tarkoitus oli tutustua olosuhteisiin syksyllä ja mahdollista viihtymistä pitempään oleskeluun. Asuimme Fuengirolan kaupungin lähellä kaksi ensimmäistä viikkoa ja kolmannen viikon Marbellan sataman vieressä Buerto Banoksella.

espanja003Teimme pieniä retkiä ympäristöön.  Viehättävään Mihaksen kylään vuorilla, jossa sijaitsee 1900 luvulla rakennettu härkätaisteluareena Plaza de Toros. Siellä järjestetään edelleen kesäsunnuntaisin taisteluja. Areenan yhteydessä on myös pieni museo, josta löytyy aiheeseen liittyviä esineitä, kuvia ja julisteita.

espanja008Gadiz on aina kiinnostanut, koska lähes kaikissa risteyksissä on viittassa etäisyys Gadiziin. Vanha satamakaupunki, josta Kolumbuskin on lähtenyt retkilleen. Kaupunki on Atlannin rannalla ja sen kerrotaan olevan Euroopan vanhimpia, perustettu jo 1100 ea. Juuri kuollut flamencokitaristi Paco de Lucia oli täältä kotoisin.

espanja007Samalla matkalla kävimme tutustumassa Tarifaan, joka on Euroopan suosituin purje- ja kite -lautailupaikka. Valitettavasti nyt ei ollut sesonkia, vain muutamia lautailijoita. Keli kyllä oli hyvä ja olis saanut hyviä kuvia, mutta eipä ollut pitempää putkeakaan mukana. Paikka bongattu, jos olis nuorempi ja kunnossa, niin sinne palattaisiin.

espanja009Seuraavana oli Sevilla, jossa olin käynyt keväällä. Paikka on ehdottomasti käynnin arvoinen ja sinne kannattaa varata useampi päivä. Metropol Parasol on näkemisen arvoinen ja sen päältä on hyvä kuvata kaupunkia. Puente del Alamillo silta näkyy horisontissa komeana. Oikeastaan tämän sillan vuoksi tulin uudestaan Sevillaan. Halusin ottaa siitä parempia kuvia, mutta ei ne onnistunut. Sevillassa on myös Santa Maria, yksi maailman suurimmista katedraaleista. Ja paljon muutakin nähtävää, museoita, puistoja, taidegallerioita…

espanja011Paluumatkalla kävimme vielä Rondassa, jossa on se hirmuinen rotkosilta. Paikka on pieni ja on vaikea saada autoa pysäköityä. Minuakin kävi poliisit hätyyttelemässä, kun vähän aikaa pysähdyin. Täälläkin olin käynyt jo keväällä, joten ei tullut paljon kuvia otettua. Ronda-Fuengirola tie on mielenkiintoinen ajettava, mutkaa ja korkeuseroja on riittävästi.

espanja002Kävin muutaman kerran pelaamassa golfiakin. Alhaurin golfkenttä sijaitsee vuorilla ja on monen mielestä liian vaikea ja raskas pelata. Ilman golfautoa tuskin sitä jaksaisi, mutta minä pidin kentästä. Jos ensimmäisellä kerralla ei olisi mukana kenttää ennen pelanneita, niin silloin olisi pulassa. Aika paljon sokkoavauksia. Pelasin myös Mihaksen Los Olivos -kentän. Siellä oli suomalaisille järjestetty kisa ja olin neljäs 30 bogipistettä, mutta en jäänyt palkintojen jakoon.

 

Kolmas Norjan kuvausmatka 6.-14.9.

P9090307-1 Kuvankaappaus 2013-9-15 kello 12.13.13

Matka alkoi jo perjantai aamuna, kun menin hakemaan Oulun Digitarvikeesta uudet kuulapäät jalustoihin. Aikaisempia ei ollutkaan, joten turvauduin Petterin kokemuksiin. Digitarvike Oy on yksi halvimmista kotimaisista nettikaupoista, kannattaa katsoa sieltä ennen kuin muualta tilaa. Ostin Wondlan WL-02 kuulapään monopodiin ja kolmijalkaan Manfrotto MH054M0-Q6 Magnesium kuulapää (Arca Swiss). Molempiin käy sama kiinnityslevy, joten on helppo vaihtaa lennosta jalkaa.

P9070067Lauantai 7.9. Oulu – Narvik

Lähdimme matkaan vasta lauantaina n. klo 10. Ensin suuntasimme Kiirunan kautta Narvikiin. Matkan varrella kuvailin auton ikkunasta ja kun pysähdyimme yhden käynykkäkuvan, josta voi katsoa kuvauspaikan koordinaatit. Saavuimme Narvikiin vähän ennen auringonlaskua ja oli kiire etsiä telttapaikka ennen pimeää. Etsimme monta tietä, mutta kaikkialla tasaisella maalla oli jo talo, emmekä halunneet leiriytyä talojen lähelle. Alkoi jo pimentyä kun viimein löysimme sopivan paikan. Se oli ihan tien vieressä ja metsää molemmin puolin. Onneksi tie oli pohjois-eteläsuunnassa, joten revontulia voisi yrittää kuvata yöllä. _MG_4215

Illalla alkoikin revontulitus. Kerkesin kerran jo mennä nukkumaan, kun Petteri huusi, että nyt alkoi. Sitä kesti voimakkaana puolituntia. Sen jälkeen keskityimme tähtiin. Minä sain jonkinlaisia kuvia ja Petteri tunnin time lapsen. Yö oli kylmä, jopa paleli hieman jalkoja, oli ehkä pakkasta.

Sunnuntai 8.9. Narvik – Tranøy fyr

P9080169Aamulla kamppeet kasaan ja matkaan. Kävimme vielä katsomassa Narvikin kaupunkia, kirkkoa, sotamuseota ja pankkiautomaattia. Oli sunnuntai, joten kaupat kiinni, eikä ihmisiäkään ollut kuin pari patsastelevaa tyttöä ja turisteja.

_MG_4639-Edit

Jatkoimme matkaa pitkin vuonon reunoja välillä vuorelle kiiveten tai läpiajaen. Sitten lautalla yli ja taas tunneliin… Pysähdyttiin välillä syömään tai kuvaamaan. Päätettiin yöpyä Tranøy majakan vieressä Hamarøyn saarella kuvaten taas illalla auringolaskua ja yöllä tähtiä ja/tai revontulia. Revontulet olivat vaatimattomat, mutta tähtitaivas näkyi hyvin linnunratoineen. Kaukana olevan kylän valot vähän häiritsivät, myös majakalla olevat valot piirtyivät kuvien reunoille.  

Maanantai 9.9. Tranøy – Engeløya

Seuraava aamupäivä kuvattiin vielä majakkaa ja sitten kohti Engeløya saarta. Matkalla nähtiin kettu syömässä marjoja rinteessä. Auto seis ja kuvaamaan ikkunasta. Siitä kuvaus onnistuikin, mutta kun menimme ulos kuvaamaan kettu häipyi ylärinteeseen. P9090285

Päätimme käydä katsomassa ”Batterie Dietel” sotamuseota. Sinne pääsyä vartioi nautalauma, joka ei meinannut millään väistää autoa. P9090292

Engeløyan rannikkolinnoitus kuului osana II-maailmansodan aikaiseen Saksalaisten rakentamaan ”Atlantin valli” puolustuslinjaan. Täällä oli sodan aikaan kolme maailman suurinta tykkiä (Adolf guns), joiden ammusten läpimitta oli 40,6cm. ”Atlantin valli” ulottui Biskajan lahdelta Nordkappiin ja sen tarkoitus oli suojata ”Kolmatta valtakuntaa” liittoutuneiden maihinnousulta. Kanuunapatterin rakentamiseen käytettiin Venäläisiä sotavankeja, joista arviolta 500 menehtyi rakentamisesta johtuneeseen ylirasitukseen. _MG_4904

Museo oli jo tähän aikaan vuodesta suljettu, mutta tykkipatteriston rakennuksia voi katsella vapaasti. Päätimme illalla tulla kuvaamaan auringonlaskua ja mahdollisia revontulia tänne, koska paikka oli korkea ja esteetöntä näkymää merelle päin mittaamattomasti. Näin sitten kävikin paitsi revontulet jäi tulematta ja tähtiä oli kuvattu jo tarpeeksi. Leikimme ottamalla videota kuvauksesta ja auringonlaskusta myös time lapsella. Maisema oli huikea vielä auringon laskettuakin. _MG_4911

Patteriston lähellä oli leirintäalue, jossa ei ollut ketään muita. Ei siellä ollut mitään palvelujakaan vain hyvä nurmikko ja laatikko, johon yöpymismaksu laitettiin, 50 kr, siis noin 7 euroa. Seuraavana päivänä ohi lensi melko matalalla iso merikotka, josta kerkesin näpätä kuvan.

Tiistai 10.9. Engeløya – Bodø – Sandhornoya

Sitten ajoimme pitkän reitin Bodøn kautta Sandhornoya saarelle n. 300 km. Matkalla oli ainakin kymmen tunnelia, mutta lauttoja ei yhtään. P9100344Bodø oli mukavan näköinen kaupunki ja näytti suureltakin. Tutustuimme nopeasti ihan keskustaan. Ilma on ollut koko ajan lämmin +20 C ja shortisit jalassa.

Matkan varrella oli tietullikylttejä, mutta ei mitään maksukoppeja tai automaattia. Päätimme Bodøn jälkee selvittää, mikä tämä mysteeri on. Ja selvisihän se. Tiemaksut pitää maksaa Kr-seviceen, jotka ovat Rema 1000 tai Coop marketeissa. Hankala järjestelmä turistin kannalta, mutta varmaan halpa yhteiskunnalle. P9100365

P9100416Matkalla pysähdyimme muutaman kerran kuvaamaan, mutta mitään näytettävää en saanut kennolle. Illan suussa pysähdyimme Teldestind vuoren edessä olevalla hiekkarannalle. Leiripaikka oli hyvä. Pitkä hiekkaranta avautui länteen ja edessä Atlannin valtameri, pohjoisessa Bodøn kaupungin valot, jotka kyllä haittaisivat, jos tulee revontulet.

IMG_4997Ja kyllähän ne illalla tulivatkin jo kymmenen aikaan alkoi tulitus. Kuvassa näkyy selvästi Bodøn punertavat valot. Kuvatessa ei tulet näytä juuri miltään, mutta kennolle väriä ja valoa tulee ihmeen paljon. Ja Lightroomissa on helppo lisätä hehkua. Aurinko laski pilveen ja niitä kuvia on jo liian kanssa.

Keskiviikko 11.9. Sandhornoya -Svartisen – Forøy

_MG_5106Aamu aukeni vähän pilvisenä taisipa vähän sataakin, ensimmäisen kerran tällä reissulla. Alkuviikko on ollut aurinkoista ja lämmintä jopa poikkeuksellisen lämmintä parhaimmillaan 22 °C.

Lähdettiin matkaan ja ilma alkoi parantua ja  välillä pilkisti aurinko. Ensimmäisenä pysähdyttiin kuvaamaan kahden vuoren välistä satulapistettä ja pilvien takaa kurkistavia vuoren huippuja. Ei niistäkään mitään erityistä irronnut, mutta maisemat huikeat.

Seuraavaksi pysähdyimme Ørnesin kylässä, jossa oli viehättävä keskusta, poikkeuksellinen muihin verrattuna. Sieltä jatkoimme Glomfjordiin, jossa on Norjan ensimmäinen suuri vesivoimala. Meløyn kunnan pinta-alasta on suurin osa jäätikköä, jonka sulamisvedellä saadaan valtavat vesivoimat.

_MG_5130

Kiipesimme (autolla) jäätikkötielle, jossa varoitettiin, että olet matkalla omalla vastuulla. Tie olikin vähän huonokuntoisempi ja kaiteeton. Loppuosalla oli vielä 2 kilometrin pimeä vähän pelottavankin tuntuinen tunneli. Tunneliin sopi vain yksi auto kerrallaan ja väistövelvollisuus ylhäältä tulijoilla, joten huonoimmassa tapauksessa voisi tulla yli kilometrin pakitus ylös valoitta.

_MG_5157Svartiselin jäätikön alapuolelle oli padottu järvi, jonne sulamisvedet valuivat ja jolla säädeltiin vesivoimaa. Nähdäkseen jäätikön piti vielä kiivetä jalkaisin yli 100 metrin korkeusero padon päälle. Jäätiköllä oli tietysti pilvistä ja jäätikköä näkyi pieni siivu. Auto näkyi vain pienenä pisteenä padon päältä. Jäätikkö näkyi myös toiselta suunnalta, sinne piti kiivetä vielä yhden tunnelin läpi. Ylhäällä olikin useita autoja ja vuokramökkejä. Norjalaiset näyttävät olevan melko hurjia kalastuksen, vaelluksen ja kiipeilyn suhteen, ei niin vaikeaa paikka, missä norjalaista ei näkyisi.

_MG_5163Sitten tulimme alas jännittäen vastaan tulevia tunnelissa. Pääsimme hyvin alas ja jatkoimme matkaa pari kertaa pysähtyen kuvaamaan ja katsomaan nähtävyyksiä. Jäätikkö näkyi myös meren pinnan tasolta Brasetin kylän kohdalta. Ihmetytti, että jää voi valua sulamatta kesälläkään niin alas.

Illansuussa alkoi taas vähän satamaan, joten päätimme, että ensi yö nukutaan mökissä. Piti ladata akkuja ja suihkukaan ei olisi pahitteeksi viiden päivän jälkeen. Näin kauan kestävä matka vaatii monta akkua tai autossa on oltava latausmahdollisuus, tällä kertaa sitä ei ollut. Minijärkkärin akut loppuivatkin kesken.

_MG_5193Pysähdyimme Forøyn kylään etsimään mökkiä, siellä oli useampikin vaihtoehto. Ensimmäinen oli satamassa kalastajia varten. Kaikki paikat olivat auki, mutta ei yhtään ihmistä, eikä puhelimeenkaan vastattu. Sitten löysimme toisen paikan, sielläkään ei ollut ketään. Omistaja oli tervaamassa veneitä, mutta tuli paikalle pienen odottelun jälkeen. Saimme tingattua mökin 700 Nrk (90 €), jota pidimme kohtuullisena. Mökistä oli hieno näkymä vastapäiseen lauttarantaan, jonne huomenna suuntaisimme.

Torstai 12.9. Forøy – Jektvik – Kilboghamn – Mo iRana – Svartisdalen

Olimme edellisen iltana selvittäneet, että lautat kulkevat aamupäivällä, mutta eivät keskipäivällä. Mökin ikkunasta näimme lautan lähdön vastarannalta, silloin meidän piti lähteä satamaan, että ehdimme lauttaan. Näin kävikin. Mutta kun lautat eivät kulkeneet keskipäivällä, niin jäimme jumiin seuraavaan kohteeseen, Jektvikiin.

P9120513P9120506Mutta siitä ei ollut mitään haittaa, vaan läksimme tutustumaan tien pätkän nähtävyyksiin. Tämä ei ollut saari, molemmissa päissä tietä oli vain lauttayhteys. Yhden tien päästä löysimme nämä pitkätukkaiset hippinaudat. Matkan varrella oli kaikenlaisia romupihoja. Yleensä pihat ovat siistejä, mutta syrjemmällä näyttää järjestys pettävän.

Lauttarannassa oli hyvä hyvä vessa ja pöytiä pihassa. Kannoimme ruoka- ja välinelaatikot pöytään ranskalaispariskunnan hieman hymyille vilkuillessa toimiamme. Lämmitimme ruotsalaista sotilashernekeittoa ja päälle mutteripannulla espressokahvit. Butaanikaasu on kätevä.

IMG_3597Petteri on matkan aikana tehnyt miniatyyri time lapse elokuvia näistä tyypillisistä matkatapahtumista, teltan pystystys, kuvaaminen, ruuanlaitto, ajaminen, kun ne ovat valmiina, niin laitan siitä linkin tänne.

15.20 lautta lähti Kilboghamniin. Matka kesti toista tuntia. Lautta oli iso ja siellä oli mahdollisuus ruokaillakin. Me keskityimme kuvaamiseen.

P9120549Seuraavaksi tutustuimme Kystfort Grønsvik rannikkolinnakkeeseen, joka kuului myös saksalaiseen puolustuslinjaan. Alueesta oli tehty museo, mutta tähän aikaan vuodesta se oli kiinni. Alueeseen pystyi tutustumaan, mutta museorakennuksiin ei päässyt sisälle. Alueella oli valtava venäläisten sotavankien kaivama luolasto ja kesken jäänyt sotasairaala. Aiheesta on laajat nettisivut, jos kiinnostaa.

Sitten olikin jo kiire jatkaa matkaa, koska ajomatkaa oli paljon ja yöpaikka etsimättä. Ajoimme Mo i Ranan ohi, olinhan nähnyt sen talvella joskus 30 vuotta sitten Tärnäbyyn laskettelumatkan yhteydessä. Silloin oli turistbyråssa suomalainen nainen ja lumi oli likaista, tämän muistan kaupungista.

IMG_3611Suuntasimme matkan Svartisdaleniin, jäätikön eteläpuolelle. Siellä pitäis olla mahdollisuus leiriintyä ja yöpyä. Mutta tien päästä löytyi tälläinen taulu. Siinä luki, että järvellä ei ole enää veneitä, no se ei meitä huolestuttanut vaan ketju, joka sulki tien kokonaan. Oli jo niin pimeää, että taulua katseltiin auton valoissa. Ei kun auto ympäri ja teltan paikkaa etsimään pimeässä.

Se löytyi yhdeksän maissa, aurinko oli laskenut jo tunti sitten. Pieni pisto tiestä sivuun ja siinä oli  leiripaikka valmiina ja nuotionpohjakin. Takana kuusimetsä ja edessä virtaava järvi.

Perjantai 13.9. kotimatka Mo i Rana – Saltdal – Arvidsjaur – Älvsby – Luuleå – Kalix – Haaparanta – Oulu

_MG_5263-EditAamulla satoi ja kolmeen päivää ei luvannut parempaa, joten päätettiin lähteä pohjoista reittiä kotiin. Valittiin pohjoinen, koska on nopeampi Tärnäby-Hemavanin kautta olisi nähnyt uuden tunturitunnelin, mutta tunneleita oli nähty jo kymmeniä, siis pohjoiseen. Kuvattiin vielä aamulla ennen lähtöä sumuja.

_MG_5296-EditMatkalla pysähdyttiin pari kertaa kuvaamaan. Oli hienot ruskat, mutta aurinkon valo puuttui, enkä hyvää kuvaa saatu otettua vieläkään.

Tässä koko tarina. Jos etsit hyviä maisemakuvauskohteita, niin mene Norjaan, et pety!

Pistän pian vielä gallerian paremmista kuvista, hyviä en ottanutkaan.

Galleria

Karhunkuvia Martinselkoselta

Tässä galleriassa on 17 kuvaa.

Iisalmen Kameraseuran porukka oli kuvausmatkalla Suomussalmen Pirttivaaran Martinselkoseen. Meitä oli 11 kuvaajaa, suurin osa kokeneita luontokuvaajia. Minulle tämä oli toinen matka ja nyt arpa osui suokoppiin. Maisemiltaan se oli luonnollinen erämaasuo ja sopiva taustaksi karhuille. Karhuja alkoi ilmestyä heti mentyämme. … Lue loppuun

Porttikosken autiotuvalla

Matka alkaa olla lopuillaan viimeinen yö autiotuvassa. Täällä olo on luksusta, varsinkin kun ulkona sataa ja lämpötila on pudonnut alle kymmeneen.

Kämpässä on kaasuliesi, jolla on helppo keitellä ruuat ja paistettiin tuossa lopuksi vielä letutkin.

Kuvaaminen matkan aikana on vähän hankalaa, kun pitää heittää rinkka pois, jos aikoo kunnolla paneutua kuvaukseen. Suurin osa kuvista on vetästy lonkalta. Kuvausmatkalla olis parempi perustaa yksi leiri ja tehdä päivämatkoja ympäristöön. Ainakin tälläisellä lonkkavikaisella vanhalla miehellä tuo jatkuva vaellus rinkka selässä vie pahimmat kuvaushalut.

Olympus Pen 5, on toiminut näissä olosuhteissa ihan hyvin ainakin keveytensä puolesta. Muutamia puutteita kamerassa ja kalustossa on.

Kun kuvaa esim. aukon esivalinnalla, niin aukonvaihto on hidasta valikon kautta. Uudessa mallissa (julk. toukokuussa) se on toteutettu erillisellä säätimellä, samoin ajan valinta.

En käyttänyt sähköistä etsintä ollenkaan, kun kuvaruutu on kätevämpi vaihtelevissa olosuteissa. Uudessa mallissa tähänkin on tullut tärkeä parannus, etsin vaihtuu automaattisesti sähköiseksi, kun silmä peittä sen.

Kuvia en ole vielä tarkkaan katsellut, kun syö akkua ja ne alkavat olla lopussa. Kaksi akkua näyttää riittävän 5 päivän matkalle, riippuu paljon kuvien määrästä.

Pitempää putkea olisi kaivannut, kun pari kertaa näin riekon sopivalla etäisyydellä. Ei muuten lähtenyt karkuun lentämällä, käveli vaan rantakivikossa edellä kuin ohjatakseen jonnekin? Yksi riekko pyrähti lentoon, tais olla uros. Yksi riekoista jo kesä väreissä lyllersi pakoon, en viitsinyt lähteä jälkeen rinkka selässä.

Valoahan täällä on paljon päivin öin ja yhden aurinkokuvan sain keskiyöllä kurjositeetiksi, tosin puitten välistä. Ja sitähän ajankohtaa ei tiedä kuin kuvaaja, pitää muuttaa metatiedoissa sekunnilleen ”oikein”.

Valovoimainen lyhyt linssi olisi tarpeen, sillä näyttäs olevan käyttöä kaikkein eniten.

Jukaisen muutaman kuvan galleria, kun pääsen kotiin. Tässä vielä lopuksi yksi laukaisu puhelimella.

20130611-053136.jpg

Vaellus- ja kuvausmatka Saariselän Vuomapäähän

Päätimme tänään matkasta. Lähdemme matkaan pe 7.6., kun säänäkymät ovat kohtuulliset.
Tässä Ilmatieteen laitoksen ennuste ko. ajalle, hieman sadetta vain su ja ma.

20130604-212726.jpg
Palataan tähän myöhemmin, miten piti paikkansa. Tarkoitus on lähteä Iisalmesta pe klo 6.00 ja perillä Aittajärveltä ollaan n. klo 17, josta vaellus alkaa. Tästä eteenpäin ei ole tarkkaa suunnitelmaa vaan inspiroidaan kunnon ja mielen mukaan. Pois tullaan keskiviikkona.

20130604-214105.jpg
Kansalaisen karttapaikasta löytyy hyvät kartat ilmaiseksi vaellusreiteistä. Tästä Karttapaikkaan!
Uusi rinkka on jo osittain koepakattu, jota myös testaan matkalla. Kameraksi mukaan otan Olympuksen minijärkkärin, joka alle puolikiloisena ja pienenä on helppo kuljettaa mukana.

Photoshop Express ohjelman kokeilu

Kävin aamulla aikaisin pienen kuvauskierroksen vanhan Prahan aamussa. Sateinen päivä tulossa ja lähtöaika golfiin klo 12.00 Beroun kentällä. Jäi vähän aikaa kuvaamiselle. Sateisena aamuna kaikki oli harmaata, joten kokeilin parantaa kuvia iPadissä Photoshopin ilmaisella ohjelmalla.

20130510-092831.jpg
Tässä kuvassa käytin vanhennusefektiä, mutta se ei ollutkaan ilmainen, vaan ohjelma komensi ostamaan. Menin vipuun ja meni 2,89 euroa.

20130510-093218.jpg Tässäkin käytin jotain vintage efektiä. Ohjelman säädöt ovat aika vaatimattomat verrattuna oikeisiin ohjelmiin, mutta paremmat kuin Applen padin mukana tulleeseen.

20130510-093527.jpg
Tässä japanilainen kuvausryhmä kuvasi jotain mainosta klo 6.30 Kaarlen sillalla. Tästä kuvasta voisi saadakin jotain Lightroomilla, mutta tällä ohjelmalla ei juuri muuta voi kuin laittaa jonkin efektin.

20130510-093844.jpg
Tässä koiran pentu juoksi heti luokseni, kun kyyristyin kuvaamaan. Tässä taas tuli ilmi, että käänettävä näyttö antaa poikkeaville kuvakulmille helpon ja nopean mahdollisuuden. Kuvaa ei vaan saanut tämän paremmaksi, tätäkin pitää kokeilla LR:llä.

20130510-094306.jpg
Tässä yritin vähän efekteillä parantaa, mutta ei tullut vielä mieleistä.

20130510-094449.jpg
Sade yltyi ja menimme nakkikioskille juomaan kahvit , 2 kahvia 25 korunaa, siis 1 euro. Sieltä näppäsin tämän aamutupakalla olevan miehen. Tätä ei tarvinnut säätää vain rajata.

Otin nämä kuvat Olympuksen mikrojärkkärillä, joka kulkee huomaamattomasti mukana. Siinä on käytössä wifin sisältävä kortti, josta on helppo siirtää kuvat padille langattomasti. Kokeilin tätä nyt ensi kertaa matkoilla ja toimii. On vain valittava sellainen kuvaformaatti, että tekee myös jpg:t, rawit ei siirry.

20130510-100350.jpg
Tässä on ohjelman työkalut. Taikasauva tekee omat korjaukset mielensä mukaan, toimii hyvin jos haluaa mustan ja valkean pään esiin, sinne välille tuleekin mitä sattuu, joskus sattuu hyvinkin.
Rajaustyökalu toimii nimensä mukaan ja voi tehdä myös horisontin oikaisut, tätä ei ole padin mukana tulleessa ohjelmassa, paha puute.

Seuraava on valotuksen ja värien säädöt. Näillä pärjää välttävästi, käyrien säädöt puuttuvat, joten kaikki toimii lineaarisesti, eikä mitään sävyalaa voi kaivaa esiin.

Seuraavalla voi tehdä kuvaan suuriakin muutoksi, muuntaa mv:ksi, väritellä, tarkentaa, yksinkertaistaa, poistaa kohinaa, mutta onkin maksullinen.

Viimeisellä työkalulla voi tehdä erilaisia efektejä, kehyksiä ja poistaa punasilmät.

Kyllä tällä ohjelmalla on paikkansa, jos on vähän tarvetta parannella blogikuvia matkoilla.

Toledo, Madrid Aeropuerto

Matkan viimeinen kohde on La Manga maakunnassa, jossa myös Don Quijote ja Sancho Panza saivat tarinansa. Tänne tullessa näkyikin valkeita tuulimyllyrivejä kukkuloilla.

Toledo on rakennettu Tajojoen laakson jyrkille rinteille. Kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja hallitsevia maamerkkejä ovat 600-luvulta peräisin oleva Alcázarin linna ja viisilaivainen goottilainen katedraali. Toledo oli muinoin tunnettu miekoistaan, ja se on tänäkin päivänä veitsien ja muiden terästuotteiden valmistuksen keskus.

Vietimme rinteillä muutaman tunnin kuvaten vanhoja katunäkymiä, jotka olivat täynnä turisteja. Matkaoppaassa neuvottiinkin, että kaupunki on parhaimmillaan aamulla tai illalla, kun matkailijat ovat häipyneet. Tämä kohde ei varmaan innosta muita kuin historiasta kiinnostuneita, mutta emme viitsineet mennä viimeiseksi yöksi Madridiin, koska olimme siellä pari vuotta sitten.

Illalla kävimme syömässä 12 euron aterian, johon kuului alkuruoka, pääruoka, viinipullo ja kahvi. Jaksoin syödä ja juoda vain puolet annoksesta.

Lentokentälle ajo oli nopea, koska matkaa oli vain 85 km, paitsi Aviksen autovuokraamon löytäminen pyörimme Tom Tomin ohjaamina jälleen ympyrää ja sitten päädyimme julkiselle pysäköintialueelle ja verkon takana oli autonpalautus. Päästiin me lopuksi sinnekin, kun meille piirettiin kartta. 2724 kilometriä takana, nyt sulattelemaan kokemuksia ja käsittelemään kuvia.

Cordoba, Valdepenas

Pari sataa kilometriä Malagasta ylöspäin ilma muuttui jo sopimattoman kuumaksi, mutta apu oli lähellä. Sumppuinen vanhan kaupungin keskus sulki meidät sisäänsä. Kolmen turhan kierroksen jälkeen oli pakko ajaa päin kiellettyä ajosuuntaan, jos aikoi illaksi Valdepenakseen.

20130417-204218.jpgCordobaakin voi suositella käyntikohteeksi. Pienikujainen vanha kaupunki houkutteli sisäänsä joka suunnasta, muuta huolta ei ole, että löytää pois (autolla). Putiikkeja, ravintoloita, kahviloita, vanhoja kauniita taloja. Yksi iso vanha kuuluisa kirkkokin.
Maisemat tähän suuntaankin ovat mäkisiä, mutta peltoa silmänkantamattomiin. Auton etulasi 2400 km matkan jälkeen on jo aika hankala kuvaukseen. Tiet näyttävät olevan Espanjassa joka paikassa huippukuntoisia.
20130417-204725.jpgValdepenakseen tulimme juuri sopivasti ennen viinimuseon sulkeutumista. Kuvassa vanhat viininpolkijan kengät. Asumme kaupungin keskustassa Hotel Centralissa, arvelimme Karin kanssa museosta tullessamme, että respan mies on omistaja ja talo on entinen pankki. Ja niinhän se oli. Esitteli vielä meille piirustukset, joilla suunnitteli hotellin.

Seuraavana aamuna pyörähdimme vielä kahvilla keskustassa ja kävimme turisti-infossa. Ensimmäistä kertaa löysimme ihmisen infossa, joka osasi englantia huonommin kuin me. Mutta asiat selvisivät, saimme viinitilojen osoitteita. Tosin sitä viinitilaa jota etsimme, ei löytynyt. Ja hotellin johtaja epäilikin, ettei se ole auki päivällä arkisin.

Kun Hotellin respassa tsekkasimme ulos, niin paikalle oli tullut omistaja, joka halusi antaa meille lahjaksi viinipullon. Se olikin oikein, niin paljon ku me olimme kehuneet hotellia edellisenä iltana.