Olen kuvannut revontulia jo useita kertoja, mutta tälläistä yötä en ole näillä leveyspiireillä (63) vielä nähnyt. Päivälleen kaksi vuotta sitten oli myös hyvä tulitus, jota kuvasin ja tein jutunkin. Tämä erosi siitä, että tietoa esiintymisestä oli runsaasti, se ei yllättänyt ketään. Nämä revontulet esiintyivät koko maassa ja jatkoivat vielä matkaa Pohjois-Amerikan mantereelle. Edellisen kerran vastaavan luokan tulet olivat seitsemän vuotta sitten.
Paljaalla silmällä nähtynä revontulet Iisalmen aluella olivat melko vaaleat ja keskellä kaupunkia tai muuallakin katuvalosaasteessa niitä ei juuri näkynyt, jos ei tiennyt niitä tiirailla.
Ensimmäiset otokset kävin ottamassa jo iltakahdeksan jälkeen 24 millisellä, jossa oli uv-suodin, joka olisi pitänyt ottaa pois, koska voi aiheuttaa rengasmaisen virheen keskelle kuvaa. Tarkennus manuaalille ja äärettömään, vakaaja off, suurin aukko 2,8, ISO 3200 ja ajan kamera osaa mitata itse, tosin välillä se erehtyy. Ehkä parempi olisi kokeilla sopivaa aikaa ja pistää kamera kokonaan manuaalille. Käytin suurta ISOa, koska halusin tulien piirtyvän terävämpänä. Pitkällä valotusajalla niistä tulee pilvimäisempiä.
Koska tulet olivat niin laajalla alueella ja koti lähellä, lähdin vaihtamaan objektiivin 14 mm Samyangiin. Tässä putkessa ei ollutkaan suojalasia, eikä sitä tarvinnut jälkikäteen harmitella. Manuaalitarkenteinen ja suljinaukkoinen linssi, josta ei ole haittaa yökuvauksissa. Eikä juuri päivälläkään, kun terävyysalue on niin suuri. Katsoin välillä uudelleen alkaneen Mr Selfridgen ja sitten kuvaamaan laajakanttisemmalla.
Illan sää oli lämmin vain 1-2 astetta pakkasta. Se helpotti kuvausta, eikä paleltanut yhtään, kuten yleensä pitempi aikaisissa talvikuvauksissa. Tulia kannattaa kuvata melko pitkän ajan, koska ne vaihtelevat suuresti ja aina tulee yllättäen vielä paremmat loimut.
Asetukset jäivät samoiksi, valotuajan kamera osaa mitata oikein manuaali objektiivilläkin, siis ohjelmana oli Av, eli aukon esivalinta. Aikani eri suuntiin kuvatessa alkoi nämä maisemat kyllästyttää. Halusin kuva-alalle myös jotain muutakin mielenkiintoista. Kello oli jo 22.30 ja kunnon ihmiset nukkumaan menossa. Päätin, että lähden Paloisvuorelle, josta saan kaupungin valot kuvaan ja päälle värikkään taivaan.
Eipä näkynyt siihen aikaan kaupungilla mitään liikettä, eikä revontuliakaan auton ikkunasta. Laskettelurinne oli tietysti pimeänä, mutta hissikopin seinässä oleva kello värjäsi alaosan punaiseksi. Kuin pyynnöstä alkoi rinteen takana hurja loimotus. Kiertelin kahviorakennusta, että saisin sen kuvattua etualalle, aina oli jokin häiritsevä johto välissä.
Sitten lähdin kapuamaan ylös rinnettä. Keuhkot ja kipeä kinttu pistivät kovasti hanttiin. Ylhäällä tuli hirveä kiire kuvaamaan, jos loppuvat. Sitähän ei tiedä koskaan etukäteen. On kokemusta, loppuvat kuin seinään tai paikalle hiipii pilvet. Nyt ei käynyt niin. Kaikessa rauhassa kaikilla mukana olevilla linsseillä ja erilaisilla ISOilla, alivalotuksilla kokeilin tavoittaa oikeaa tunnelmaa.
Mulla oli visio kuvasta, jota tavoittelin, mutta siihen en päässyt. Kaupungin valot revontulien alla ovat niin paljon voimakkaammat, että dynamiikka ei riitä. Voin vielä kokeilla yhdistää HRD:ksi. Olisi pitänyt ottaa mukaan joitakin statisteja etualalle katsomaan kaupunkiin, se ehkä olisi toiminut.
Sitten kapusin toista rinnettä alaspäin, paljon helpompi suunta. Pysähdyin muutaman kerran välillä kuvaamaan. Prisman valotorni vihreänä pisteenä loisti Parkatilla. Alhaalla muutama kuva vielä hissikopista ja kahviosta. Tässä vaiheessa ihmettelin punaista lunta, jonka syyn olinkin kertonut.
Lähdin sitten kotia kohti, kellon viisarit olivat pystyssä. Paloisvirran sillan kohdalla tuli mieleen, jospa kuitenkin käännyn vasemmalle ja käyn vilasemassa saisko kuvaa vanhasta palotornista ja kirkosta. Olishan se hienoa, kuva näistä revontulissa. Pyörähdin siellä kuvaamassa, ehkä näistä tulee jotain. Akkun valo alkoi vilkkua, eikä vara-akkua, aika lähteä kotiin.
Hyvän kuvan saaminen vaatii jalkatyötä ja lähtemistä. Koti-ikkunasta saa kuvia, mutta ei aina kiinnostavia.
Pian teen jutun, miten käsittelin nämä kuvat ja minkälaisia vaikeuksia tulee valon värin määrittelyssä.
Ohjelma kuvankäsittelyn lisäksi vaihtaa kuvatietoja pöytäkoneen LR:n ja iPadin LR:n välillä Creative Cloudin kautta. Pöytäkoneessa tulee vasempaan ylänurkkaan teksti, joka kehottaa ottamaan palvelun käyttöön. Aikaisemmin tätä kehotusta en huomannut, mutta taisi tulla viimeisimmän päivityksen yhteydessä.
Tämän jälkeen Collection luontipaneeliin ilmestyy teksti ”Sync with Lightroom mobile”. Sen ruksaamalla kuvat synkkautuvat Creative Cloudin kautta iPadiin. Näitä synkattavia kansioita voi tehdä myös kuvista, jotka ovat iPadissa. Niistä ilmestyy Lightroomiin ”From Lr mobile” kansio. En tiedä vielä miten paljon tällä synkkauksella on käyttöä, mutta aika näyttää.
Lr mobilessa on hyvät kuvankäsittely työkalut. Library osiossa voi kuvia liputtaa ja ulosliputtaa, mutta muita filtteröintitapoja ei ole. Ehkä ei tarvitsekkaan, koska iPadilla varsinaisesti hallinnoida kuvakirjastoa. Ohjelmalla voi säätää kuvaa monipuolisesti. Valkotasapainoa, värisävyjä valotusta, kontrastia, osasävyjä… Säädöt ovat melko samanlaiset kuin aidossakin Lr:ssä. Puuttuvat vain Detals, Lens Correction ja Effects.
Ohjelmassa on runsaasti erilaisia filttereitä, joilla voidaan korostaa eri värejä tai muuttaa kuvat mv:ksi erilaisilla kriteereillä. Nämä säädöt tehdään esivalintakuvilla, joka on luontevin pienellä ruudulla.
Kameran takaa 
