https://www.koppiset.fi/pohjois-norja-jaameri-2015/Uusin juttuni löytyy täältä:
http://www.koppiset.fi/2015/09/12/pohjois-norjaa-jaamerenrannalta-2015/
Kategoria Ei kategoriaa
Siirsin sivut uuteen osoitteeseen
Auringon pimennys 20.3.2015
Surullinen tarina, jonka lukemisesta pessimisti ei pety.
Valmistautuminen
Kolme viikkoa ennen h:ta, huomasin tämän tulevan. En aktiivisesti seuraile taivaan tapahtumia, enkä käy kirkossa, vaikka asiat kiinnostavatkin valokuvauksen ja tieteen muodossa.
Aloin googlata ohjeita ja katsella aiempia kuvia. Hyviä neuvoja ja kuvia, johtopäätös: pitää tilata AstraSolaria D 3,6. Paikkoja Suomesta löysin kolme. Ursa, josta se oli loppunut, Teknofokus, ei verkkokauppaa, Ville Star, antoi tosi epämääräisen kuvan toiminnastaan, mutta tavaraa tarjolla.
Sitten pistin kameraseuramme keskustelupalstalle, onko tietoo tai kiinnostusta. Tietoo oli vähän, mutta kiinnostusta kahden jäsmenen verran yhteistilaukselle ja suosittelivat Ville Staria, varauksin.
Tilatessa jo tuli epäilyksiä, josta kerroin tilauskumppaneille. Ei mainintoja, onko tavaraa varastossa. Pistin lisätiedoksi, 18.3. tavarat tänne , sen jälkeen en lunasta. Toimitusajaksi lupasivat sivuilla neljä päivää. Ville vastasi heti tilauksen saadessaan, että vastaanotettu, tosin automaattisesti, niin kuin on tapana. H-hetkeen oli aikaa kaksi viikkoa, pitäs riittää.
Sitten selvittelin muita kuvaukseen liittyviä teknisiä seikkoja. Aiheesta löytyi paljon hyvää tietoa, olihan näitä pimennysihmeitä sattunut ennenkin ja tulossakin olisi uusia. Tässä linkki, lukekaa itse, niin voitte tehdä omat valintanne.
Testikuva edellisenä sunnuntaina
Hitsauslasia kehotettiin hankkimaan ja unohtamaan savulasit ja valotetut negatiivipätkät, joilla pärjättiin viime vuosituhannella. Valokuvauspiireissä keskusteltiin ja väiteltiin, miten pitäisi suojautua kuvauksessa, palaako kenno pilalle, ilman suojausta.
Kävin h-hetkeä edeltävänä aurinkoisena sunnuntaina kävelemässä jäällä. Testailin auringon kuvausta ilman suojia tietämättä vaaroista. Eikä siitä mitään seuraamuksia ilmaantunutkaan. Se selvisi, ettei ilman pimentävää kalvoa/linssiä kuvaus onnistuisi ts. kuun varjoa ei näkyisi.
Keskiviikkona 18.3. pistin moitiskelevaa s-postia Villelle, että mikkä se on tämmöinen kauppa, joka ei lupauksia pidä. Mutta Ville jatkoi suunnittelemaansa brändirakennuslinjaa, eikä vastannut viestiin, vaan ajatteli: ”mitä helvettiä kyselevät, eihän meillä ole koko tavaraa varastossa”.
Nyt piti turvautua hitsauslasiin, jonka soveltuvuutta muuhunkin kuin silmien suojaksi epäiltiin. Olipa Heikki, seuramme jäsen kokeillutkin ja sanoi, että onnistuu, mutta varauksin. Torstaina kiersin hitsin myyjät ja etsin 13-14 numeron lasia. Ei löytynyt kuin 11 ja 10, ja niitäkin liian pienenä 70×150 mm, joka ei peitä 88mm aukkoa. Kilautus kaverille, löytyykö mistään isompaa? Yksi löytyi 90×150, nro 10, se oli kaupan viimeinen. Muutinkin olivat heränneet, tosin aikaisemmin.
Ei näitä kuvia
Sitten, päivää ennen tein kuvaussuunnitelman. Googlasin kuvia ja etsin vinkkiä, miten kuvaan. Pelkän pimennyksen kuvaamiseen oli selvät ohjeet. Mutta sellaisia kuviahan ottavat kaikki, mustaa ja sirppi. Pitää keksiä jotain omaperäisempää. Siihenkin löytyi vinkkejä.
Aiemmin luulin meneväni korkealle mäelle, mutta kun kävin revontulia kuvaamassa, ajattelin mitä minä tällä teen. Aurinkohan näkyy joka paikkaan. Jos pystyisin ikuistamaan tämän hetken ja jonkun tunnetun paikan, kirkon (viesti jumalalta), tori, kauppahalli… Lupasinpa vielä jossain viestissä, että menen torille ja aloitan sieltä.
Kuvauspäivä
1/8000, f22, ISO100
Perjantaiaamuisin käyn uimahallilla klo 8 alkavassa ”entisten nuorten jumpassa”, porukassa on mukava hikoilla tunti. Erilaisten yhteesattumien kautta tarvitsin kyytiä kaverilta kotiin ja samalla opetin hieman fb-sivujen käyttöä. Siinähän aika meni siivillä ja kello alkoi olla 11, jolloin pimennys alkaa.
Aurinko paistoi mukavasti, joten kuvauksen pitäisi onnistua. Olin lupaillut meneväni ensin torille, kun kuvittelin, että otan jonkin kaikille tutun paikan kuvaan taustalle. Jotenkin alkoi paniikki kasvaa, miten tämä onnistuu. Ensin kuvasin testikuvan suoraan aurigosta 1/8000, f22, ISO100. Tämä oli lyhin valotus, mitä kameralla sai. Pystyi ottamaan ilman lasiakin, mutta kuvassa näkyi vain aurinko pisteenä. Siis näin ei voinut jatkaa.
Testikuva suoraan hitsilasilta
Kuvasin ensin muutaman kuvan suoraan hitsilasilta kännykällä. Siinä huomasin, että Tarkennus on oltava äärettömässä vaikka kuvaisi pelkästään savulasia kauempaa. Kännykässäkin tarkennuksen voi muuttaa koskettamalla ruutua.
Hitsilasi 70-200 ja 1,4 jatko
Sitten laitoin objektiivin eteen hitsilasin teipillä kiinni. 70-200 + 1,4 extender, yhteensä 300 mm. Tais tulla lasi liian kauas objektiivin pinnasta. Ja sitten testikuva tällä yhdistelmällä. Testikuva tällä yhdistelmällä tuotti just sitä, mitä en halunnut, mustaa ja sirppi.
Päätin, enpä taida lähteä minnekkään, etsimään parempaa kuvauspaikkaa, kun ei tämä onnistu kotipihallakaan.
Tein nopean hätäisen päätöksen, että pistän kameran kuvaamaan videota kun kuu ohittaa auringon, olishan se jonkinlainen dokumentti tapahtumasta. En harkinnut asiaa riittävästi. Aurinko oli keskellä ruutua, kun aloitin. Ei tullut mieleen, että aurinkohan liikkuu kokoajan. Kun oli lähellä suurinta pimennystä, niin aurinko oli aivan oikeassa reunassa. Ei auttanut kuin siirtää kameraa oikealle. Sehän ei tee hyvää videokuvauksessa, että kameraa siirrellä kesken tapahtumaa.
Kuvailin lopuksi kännykällä ja kameralla erilaisia vaihtoehtoja. Pistän tähän loppuun yhden kuvan joka sattumalta onnistui, vaikka melko omituinen onkin.
Opetus
Vaikka kuinka hyvin valmistautuisi, niin uuteen ennen kokemattomaan on vaikea valmistautua täydellisesti. Nyt kaikki meni pieleen, mutta sain kokemuksen epäonnistumisesta, niitäkin tarvitaan.
Tässä linkki sivustolle, jossa kerrotaan, miten tämä tehdään oikein.
Sääksikuvausmatka Pohtiolammelle
Kameraseuramme jäsenistä useat ovat käyneet kuvaamassa sääksiä lohilammella ja saaneet hienoja kuvia. Olin itsekin kiinnostunut kokemuksesta ja viime kesänä pitikin käydä, mutta se jäi. Tänä kesänä olivat Nikke, Jussi ja Kalevi menossa elokuun ensimmäisellä viikolla ja pyysivät mukaan.
En ole mitenkään suuntautunut lintu- tai luontokuvaukseen, mutta kokemuksena nämäkin aiheet kiinnostavat.
Menomatkalla pysähdyimme Tiinan tuvalle. Kerroin pojille, että paikan pitäjällä on iisalmelaiset juuret. Varmistimme asian Tiinalta ja kertoikin, että sai kauppaopin Aminoffin Lassilta jo pienenä tyttönä, kun isänsä oli Putkolassa töissä.
Pohtiolampi on Kangasalalla, matkaa Iisalmesta yli 400 kilometriä. Saavuimme perille viiden maissa, koska kuvausaikamme alkoi kuudelta. Matkailuvaunu tasaselle sähköt päälle ja kuvauskopille.
Kuvauskopille menon maisemat olivat kuin viidakosta ja kuvauskoppikin kuin tarzanin maja. Kuvauskoppeja paikalla on useampi, ylhäällä, alhaalla, veden tasossa.
Alhaalla olevista kopeista pilkisti useampi paksu objektiivi. Meidän kopissa oli neljä kuvauspaikkaa, istuimet, pöytähyllyt ja sähköt. Kuulapäille oli kiinnitystyslevyt. Minulla oli kuulapää kiinni kameran rungossa, joka teki yhdistelmästä (kamera, 1,4 telejatke, 70-200 mm objektiivi) etupainoisen ja raskaan käsitellä.
Otimme vain testikuvia lokeista, sääksen iskuja ei näkynyt. Kameraohjelma manuaalille, nopea suljinaika 1000-3000, aukko 5,6-8, ISO arvo automaatille, tarkennus jatkuvalle servolle, tarkennuspisteet keskelle, valonmittaus keskipisteelle ja jatkuva nopea laukaus, objektiivistä pois vakaaja, näillä säädöillä pitäs onnistua.
Emme kuvauspaikalla kauan viipyneet, kun ei ollut mitään kuvattavaa. Oli superkuuilta, mutta kuu oli pilvien takana ja näkyi himmeästi. Paikalla oli avain tarkkailutorni ja toinen rakenteilla, lintukosteikon eteen.
Laskeva aurinko paistoi värikkäästi pilviin ja heijastui kauniisti lampeen. Kauempana loisti kasvihuoneen valot kuin ilta-aurinko.
Seuraavana aamuna heräsimme ennen seitsemää. Teimme eväät ja kuvauskopilla olimme puoli kahdeksalta. Ensimmäinen sääksi-isku tuli 7.40. Lintu kierteli korkealla jonkun tovin ja sitten syöksyi iskuun. Syöksyn loppua on vaikea seurata tarkasti kameralla, koska vauhti on kova. Veden pinta pysäyttää syöksyn ja siinä on helppo saada tarkennus ja seuraus kiinni.
Ensimmäisen iskun kuvat onnistuivat ihan hyvin kokemus ja kuvausvälineet huomioon ottaen. Tunnelma kuvauskopissa oli katossa. Sitten tulikin hiljaisempaa. Lokkeja ja sepelkyyhkyjä lenteli jatkuvasti, yksi haikara ja helikopterikin ohitti paikan.
Yhdentoista aikaan pidimme ruokatauon. Sääksikeskuksessa oli kahvila, josta sai lounasta. Siellä tapasimme paikan pitäjän, kurkikuiskaaja Jouko Ahlaisen. Jouko on puhelias ja iloinen isäntä. Kuulimme hauskoja juttuja lintumaailmasta, mm. pingviinijutun, jota tässä on vaikea toistaa ilman elävää kuvaa.
Iltapäivällä tuli vielä yksi sääksi-isku. Sen kuvaaminen ei onnistunut niin hyvin kuin edellinen, mutta ruutuja tarttui kennolle. Kuvailimme lokkeja ja kyyhkyjä kolmeen asti ja sitten päätimme lopettaa.
Moitiskelimme isännälle, ettei iskuja montaa ollut. Hän kertoi, että aamulla oli seitsemän tienoilla ollut seitsemän iskua, kun ei oltu vielä paikalla. Niinpä tietysti, ei oltu ajoissa paikalla.
Jos lintukuvaus kiinnostaa ja melko varma onnistuminen, kannatta kokeilla tätä paikkaa.
Kameran takaa 
