Norjan kuvausmatka Trondheimin eteläpuolelle, osa 1.

Pohjois-Norja oli jo nähty kolmella edellisellä matkalla. Tätä matkaa on vältelty, koska perille pääsy vie kaksi päivää, 1300 km. Tästä eteenpäin kolme hidasta vaihtoehtoa, kiertäen, ylittäen tai laivalla ja kaksi nopeaa läpi tai ali, jolloin ei näe mitään.

Vuosittaiset matkamme suunnat. Punaisissa pisteissä on ainakin kuvattu. Trømsan alue on enää tarkemmin kiertämättä. Nuo kaksi yksinäistä pistettä Kilpisjärven seudulla, ne on käyty vaeltamalla.

Nyt kohteina olivat Jotunheimen kansallispuiston jäätikkö, Geirangerin vuori- ja vuonomaisemat ja yöllä mahdolliset revontulet ja tähtitaivaat. Matkan aikana videoitiin parhaat paikat Petterin Panasonic GX1:llä. Automatkoilla ladattiin myös akut, koska yövyimme pääasiassa teltassa.

Kuvia otin automatkoilla Olympuksen E-PL5:lla ja kun pysähdyttiin paikkatagin puhelimella ja varsinaiset kuvat Canon 5D Mark 3 järkkärillä. Objektiiveinä olivat zoomit 24-70 ja 70-200, maisema- ja tähtikuvauksissa 14 mm. Mukana olivat myös kolmijalka ja monopodi. Mukana oli myös paljon kaikkea pientä tarpeetonta, esim. timelapseen ja kaukolaukaisuuun, mutta ne jäi nyt käyttämättä.

Edellisistä matkoista viisastuneena poikkesin Oulussa Digitarvikkeeseen ja ostin leveän hihnan, jolla kameran sai roikkumaan lantiolla. Kameran pohjaan kiinnitetään pikakiinnityslevy, jossa on lenkki, johon leveämpi hihna kiinnitetään. Tämä osoittautuikin hyväksi hankinnaksi. Aiemmin olin hankkinut halvan akkukahva, mutta se oli pettymys. Muovinen lelu keikutti kameraa kolmijalassa ja yhteys akkuun pätki.

Menomatka Iisalmesta Trondheimiin

Lähdin Iisalmesta pe 29.8. puolelta päivin. Kävin Oulussa ostoksilla ja matka jatkui Haaparannan kautta kohti Norjaa. Arvidsjaurin ja puolenyön jälkeen löysimme sopivan teltan paikan. Onneksi oli pilvinen yö, joten päästiin heti nukkumaan.

Seuraavana päivänä ajettiin Tärnäbyn läpi Norjan puolelle. Sitten E6 -tietä pitkin kohti Trondheimiä. Keski-Norjassa on vain yksi nopeampi reitti, joka kulkee melko tylsää maisemaa. Pysähdyimme Levanderiin etsimään leiripaikkaa.

Lähestyttäessä Trondheimiä maisemat muuttuivat radikaalisesti, alavaa, viljeltyä maaseutua.

Toinen yöpymispaikka oli erikoinen, 1800-luvulla rakennetun Munkeby luostarin raunioilla. Odotimme illan pimenemistä, vierailijoiden poistumista ja sitten teltta pystyyn. Kamerat kohti tähtiä ja revontulia. Valosaastetta tuli paljon Trondheimin suunnasta, mutta jotain tarttui kennolle.

Aamulla kohti Trondheimiä. Matkalla pysähdyimme Steinvikholmin linnalla, joka sijaitsee pienellä saarella. Norjan viimeinen katolilainen piispa rakensi linnan 1500 luvulla ja hallitsi maata. Linnassa oli ollut jotkut juhlat edellisenä iltana, juomat ja ruuat olivat vielä pöydässä.

Trondheimin Nidarosin tuomiokirkkolle saavuimme 11 aikaan, jumalanpalvelus oli loppumassa ja ehtoollisen jako käynnissä. Kirkko on merkittävin kirkkorakennus Norjassa ja suurinpia Pohjois-Euroopassa, siksi päätimme kuvata sitä. Sisällä kuvaaminen oli kielletty, otimme kuvat ulkopuolelta.

 

Ilma oli lämmin yli 2O. Kävelimme hieman kaupungilla. Joen varella oli vanhoja värikkäitä puutaloja samantyylisesti kuin Porvoossa, mutta paljon enemmän.

Kohti jäätiköitä

150 km päässä Trondheimista pysähdyimme Rørosiin, joka on yksi Norjan kylmimmistä paikoista, ennätys on 13. tammikuuta 1914 –50,4 °C, lämpötila on matalin Etelä-Norjassa koskaan mitattu. Onneksi nyt oli lämmin syksy.

Røros on myös vanha historiallinen kaivoskaupunki, ja yksi Euroopan vanhimmista puukaupungeista, ja kunta kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Røros on Norjan merkittävimpiä kaivoskuntia Kongsbergin kanssa ja tunnettu kuparikaivoksistaan. Kaivoksen 333 vuotisena (1644-1977) toiminta-aikana louhittiin noin 110 000 tonnia kuparia.

Lähdimme, kun ilta oli jo pimenemässä etsimään yöpymispaikkaa. Vähän ennen pimeää löysimme huippuhyvän paikan. Tieltä ylempänä, kuiva kangas, jossa oli yövytty ennenkin. Teltta pystyyn ruoka tulelle ja kamerat kohti taivasta.

Steinvikholmin linna, Trondheim, Nidarosin tuomiokirkko, Munkeby, Røros