Norjan kuvausmatka, osa 2.

Jäätiköt, Jotunheimen

Nyt lähdimme kiipeämään korkeuksiin ja pysähdyimme vasta 1500 metrissä. Tämä oli Jotunheimenin jäätikön ylitystie. Pysähdyimme päälle kuvaamaan ylempänä näkyviä jäätiköitä. Paikalla oli lampaita vapaana, jotka tulivat uteliaina katsomaan puuhiamme.

Jäätikön alapuolella oli järvi ja siellä yksi soutelija. Ihmetyttää, jos järvessä on kaloja, niin mistä ne ovat sinne tulleet. Vaikka ihmetys taitaa liittyä samaan kastiin, yleensäkin elämän ihmeestä.

Paikalla oli myös karu semetistä valettu penkki. Sitä en ihmetellyt. Täällä syrjäseuduilla saa olla järeät kalusteet, ei luonto raiskaa, eikä varkaat vie. Norja on kiitettävästi hoitanut pysähdyspaikat. Niitä on paljon, niissä on kunnon kalusteet, usein jopa liioitellun.

Lumikepit tien varrella oli ainakin nelimetrisiä, joten lunta on odotettavissa talvella paljon. Sää sattui olemaan aika pilvinen. Jäätiköt näkyivät, mutta valo oli melko tasaisen harmaa, vähän aurinkoa jäi kaipaamaan.

Sieltä laskeuduimme alas vuonon pohjaan ennen pimeää. Löysimme leirintäalueen Skjoldenista meren tasolta ja Flustrajorden vuonon periltä. Joka näyttäs kartalta katsottuna Norjan pisimmältä vuonolta.

Leirintä alueella oli yksi teltta ja pari asuntoautoa meidän lisäksi. Leirintäalueen henkilökuntaa ei näkynyt missään, mutta ne asiat voi hoitaa aamulla. Iltameni mukavasti katsellen vuorimaisemaa ja maistellen pullot belgialaista triplaa.

 

 

 

Nigarsbreen jäätikkö

Aamulla leirintäalueella lämmin suihku 20 NOK (2,40 €). Tätä tarvittiin, koska edellisestä peseytymisestä oli jo kolme päivää. Teltta ja 2 henkeä maksoi 200 NOK (24 €). Sitten matkaan pitkin kaunista vuonon rantaa. Aurinkokin paistoi tälle pohjoispuolen rannalle. Pysähdyimme muutaman kerran kuvaamaan vastarannan vuoria ja oman rannan mökkejä.

Tänään oli vuorossa yksi matkan kohokohdista, Nigarsbreen. Sinne meni vain yksi tie, joka kohosi ylös jäätiköltä laskevaa joen uomaa pitkin. Vesi oli aivan sinivihreää kuten Karibialla tai Kreikan saaristossa. Väri tulee pohjalla olevasta maa-aineksesta. Kylmä jäävesi teki pinnalle mystistä sumua.

Nigarsbreen parkkipaikalle oli vasta rakennettu viikinkilaivan näköinen ravintola ja museo. Jäätikön edessä olevalle järvelle oli vielä maksullinen tie. Parkkipaikalta oli vielä melkoinen vaikeakulkuinen matka jäätikölle. Yritimme minun huonosta lonkasta huolimatta kävellä, mutta pian palasimme takaisin ja menimme veneellä. Samaan kyytiin tuli jäävaellusryhmä hakkuineen ja köysineen.

Vene meni jo melko lähelle ikijäätä, kävelymatkaa jäi vain puolisen kilometriä kalliota. Tuhat vuotta vanha ikijää loisti outoa turkoosia väriään. Jää imee itseensä punaista valoa tehokkaammin kuin sinistä, jolloin siniset aallonpituudet heijastuvat ulospäin, näin selitti Tiedelehti. Kova paine on puristanut jäästä kaikki hapen pois.

Tämä jäätikkö sulaa nopeammin kuin kasvaa. Löysimme kalliosta jäätikön alarajamerkinnän vuodelta 1995, jolloin jää oli ollut monta sataa metriä alempana. Alaraja liikkuu melkoisesti, mutta ei aina ylöspäin. On ollut myös vuosia, jolloin jäätikkö on kasvanut.

Jäätikön reuna läheltä on mahtava nähtävä. Korkeutta ainakin 20 metriä. Aivan lähelle jäätikkö ei päässyt, koska sieltä putoaa koko ajan lohkareita. Sulaminen tekee melkoisen virran järveen.

Jäätikön toinen laita on matala ja sieltä voi lähteä opastetuille jäätikkövaellukselle. Jäälle pääsee vain oppaan mukana, koska kulkeminen on vaarallista railojen vuoksi. Varusteina pitää olla raudat kengissä, jäähakku kädessä ja kiinnitys köydessä.

Kuvailimme pari tuntia ja sitten kutsuimme veneen hakemaan pois menemällä paikalle, josta veneen kuljettaja näki meidät. Poikkesimme vielä viikinkiveneellä. Ravintolasta  oli komea näköala jäätikölle. Ostin vielä karmean näköisen jääkaappimagneetin, joita kerään kotiin yhteen pimeään nurkkaan.

 

 

Bœyabreen jäätikkö

Tämä jäätikkö oli matkan varrella sattumalta. Parkkipaikan oli opastaulussa kuva 1900 vuodelta, jolloin jää oli kylän korkeudella ja lehmiä samalla tavalla käyskentelemässä. Tässä vaiheessa sää oli melko pilvistä eikä kunnon kuvia saanut.

Seuraavana on Geirangerin vuonon maisemat, niistä osassa 3.

Norjan kuvausmatka Trondheimin eteläpuolelle, osa 1.

Pohjois-Norja oli jo nähty kolmella edellisellä matkalla. Tätä matkaa on vältelty, koska perille pääsy vie kaksi päivää, 1300 km. Tästä eteenpäin kolme hidasta vaihtoehtoa, kiertäen, ylittäen tai laivalla ja kaksi nopeaa läpi tai ali, jolloin ei näe mitään.

Vuosittaiset matkamme suunnat. Punaisissa pisteissä on ainakin kuvattu. Trømsan alue on enää tarkemmin kiertämättä. Nuo kaksi yksinäistä pistettä Kilpisjärven seudulla, ne on käyty vaeltamalla.

Nyt kohteina olivat Jotunheimen kansallispuiston jäätikkö, Geirangerin vuori- ja vuonomaisemat ja yöllä mahdolliset revontulet ja tähtitaivaat. Matkan aikana videoitiin parhaat paikat Petterin Panasonic GX1:llä. Automatkoilla ladattiin myös akut, koska yövyimme pääasiassa teltassa.

Kuvia otin automatkoilla Olympuksen E-PL5:lla ja kun pysähdyttiin paikkatagin puhelimella ja varsinaiset kuvat Canon 5D Mark 3 järkkärillä. Objektiiveinä olivat zoomit 24-70 ja 70-200, maisema- ja tähtikuvauksissa 14 mm. Mukana olivat myös kolmijalka ja monopodi. Mukana oli myös paljon kaikkea pientä tarpeetonta, esim. timelapseen ja kaukolaukaisuuun, mutta ne jäi nyt käyttämättä.

Edellisistä matkoista viisastuneena poikkesin Oulussa Digitarvikkeeseen ja ostin leveän hihnan, jolla kameran sai roikkumaan lantiolla. Kameran pohjaan kiinnitetään pikakiinnityslevy, jossa on lenkki, johon leveämpi hihna kiinnitetään. Tämä osoittautuikin hyväksi hankinnaksi. Aiemmin olin hankkinut halvan akkukahva, mutta se oli pettymys. Muovinen lelu keikutti kameraa kolmijalassa ja yhteys akkuun pätki.

Menomatka Iisalmesta Trondheimiin

Lähdin Iisalmesta pe 29.8. puolelta päivin. Kävin Oulussa ostoksilla ja matka jatkui Haaparannan kautta kohti Norjaa. Arvidsjaurin ja puolenyön jälkeen löysimme sopivan teltan paikan. Onneksi oli pilvinen yö, joten päästiin heti nukkumaan.

Seuraavana päivänä ajettiin Tärnäbyn läpi Norjan puolelle. Sitten E6 -tietä pitkin kohti Trondheimiä. Keski-Norjassa on vain yksi nopeampi reitti, joka kulkee melko tylsää maisemaa. Pysähdyimme Levanderiin etsimään leiripaikkaa.

Lähestyttäessä Trondheimiä maisemat muuttuivat radikaalisesti, alavaa, viljeltyä maaseutua.

Toinen yöpymispaikka oli erikoinen, 1800-luvulla rakennetun Munkeby luostarin raunioilla. Odotimme illan pimenemistä, vierailijoiden poistumista ja sitten teltta pystyyn. Kamerat kohti tähtiä ja revontulia. Valosaastetta tuli paljon Trondheimin suunnasta, mutta jotain tarttui kennolle.

Aamulla kohti Trondheimiä. Matkalla pysähdyimme Steinvikholmin linnalla, joka sijaitsee pienellä saarella. Norjan viimeinen katolilainen piispa rakensi linnan 1500 luvulla ja hallitsi maata. Linnassa oli ollut jotkut juhlat edellisenä iltana, juomat ja ruuat olivat vielä pöydässä.

Trondheimin Nidarosin tuomiokirkkolle saavuimme 11 aikaan, jumalanpalvelus oli loppumassa ja ehtoollisen jako käynnissä. Kirkko on merkittävin kirkkorakennus Norjassa ja suurinpia Pohjois-Euroopassa, siksi päätimme kuvata sitä. Sisällä kuvaaminen oli kielletty, otimme kuvat ulkopuolelta.

 

Ilma oli lämmin yli 2O. Kävelimme hieman kaupungilla. Joen varella oli vanhoja värikkäitä puutaloja samantyylisesti kuin Porvoossa, mutta paljon enemmän.

Kohti jäätiköitä

150 km päässä Trondheimista pysähdyimme Rørosiin, joka on yksi Norjan kylmimmistä paikoista, ennätys on 13. tammikuuta 1914 –50,4 °C, lämpötila on matalin Etelä-Norjassa koskaan mitattu. Onneksi nyt oli lämmin syksy.

Røros on myös vanha historiallinen kaivoskaupunki, ja yksi Euroopan vanhimmista puukaupungeista, ja kunta kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Røros on Norjan merkittävimpiä kaivoskuntia Kongsbergin kanssa ja tunnettu kuparikaivoksistaan. Kaivoksen 333 vuotisena (1644-1977) toiminta-aikana louhittiin noin 110 000 tonnia kuparia.

Lähdimme, kun ilta oli jo pimenemässä etsimään yöpymispaikkaa. Vähän ennen pimeää löysimme huippuhyvän paikan. Tieltä ylempänä, kuiva kangas, jossa oli yövytty ennenkin. Teltta pystyyn ruoka tulelle ja kamerat kohti taivasta.

Steinvikholmin linna, Trondheim, Nidarosin tuomiokirkko, Munkeby, Røros

Norjan matkan maistiaisia

Tässä galleriassa on 12 kuvaa.

4000 km ja lähes 4000 kuvaa takana. Nyt kaikki on paketissa. Tässä vähän esimakua, mitä siellä kuvattiin. Kuvia tuli ennätysmäärä ja suurin osa sitä täyttä ”ihteään”, mutta jotain ehkä jää talteenkin.