Espanjan kuvausmatka osa 3. Barcelona, auton palautus, Sagrada Familia

Vanhan kaupungin toreilla riittää kuvattavaa, kunhan jaksaa keskittyä.

Su 11.5. Tarragona-Barcelona, auton palautus, F1

Aamulla lentokentälle autoa palauttamaan. Ajomatkaa vain 90 km, mutta aikaa 1,5 tuntia, koska valittiin vihreä maksuton tie. Se kierteli kaikki kylät ja valot, loppu matkasta kurvattiin maksulliselle moottoritielle. Pientä jännitystä oli ilmassa, miten palautuksen ja ruttujen sevitys menee. Keksivätkö vielä jotain veruketta maksettavaksi.

Palautuksessa oli tavan mukaan jonoa. Siinä oli mielenkiintoista seurata, miten vakuutuskusetus tapahtui. Ihan sama kaava kuin meilläkin. Korttinne on lukittu, emme saa vakuusmaksua, teidän täytyy ottaa meidän vakuutus ja perua omanne. Tästä se jono syntyi, ihmiset olivat ihmeissään. Hätäisimmät soittelivat jonnekkin ja jono seisoi.

Näillä Pamplonan rikospoliisin leimoilla selvisimme tilanteesta.

Herz ja Firefly ovat samaa firmaa, mutta jälkimmäinen on halpa versio ja tulos tehdään ”huijaamalla”. Luvataan toinen kuski suomenkielisellä varaussivulla, mutta ei sitä sitten saadakkaan ilman maksua. Sitten peritään ”fast return”, mutta siinä seisot jonossa muiden sotkujen selvitystä odottamassa. Hämätään vakuutuksessa ja muut epäselvyydet siinä unohtuvat tarkistamatta. Lopuksi annetaan kuitti ja varaussopimus sitä mitenkään läpikäymättä ja sanotaan, tankki on on täynnä, voit palauttaa täytenä tai tyhjänä, hyvitämme jäljellä olevan. Meillä jäi kolmannes tankki, saa nähdä tuleeko hyvitystä, tuskin.

Lopuksi pääsimme tiskille. Sitä ennen kerittiin kysyä keltapaitaisilta ulkona hääräviltä, että otatteko te vastaan palautusta. Riippuu siitä, kumman asiakas olette, otamme vain Herzin autoja. Se siitä fast returnesta. Tiskillä kaikki sujuikin nopsasti, annoimme paperit, myös ne poliisin leimaamat ja allekirjoittamat. Kuvasivat paperit ja auton. Ei huolta, teillä on supervakuutus, ei mitään kuluja, hyvää matkaa.

Huh, huh… lentokentän baariin kahville. Kentän infopisteeltä selvisi halvin ja nopein reitti hotellille. Ensin bussi 46, sitten metrolinja 3 ja kävelyä sata metriä. Metrossa pitää vaan olla tarkkana, että suunta on oikea. Kartasta perivät euron hinnan.

Hotelli oli 900 metrin päässä Ramblasilta, joka on turistien keskuskatu. Ensimmäisellä matkalla (1997) asuttiin Ramblalla, mutta siitä on niin kauan ja hinnat on noussut pilviin, varsinkin nyt Formula viikonloppuna. Huone piti saada yhdeltä ja saatiinkin, mutta se oli siivoamatta. Takaisin respaan, odottakaa vartti, niin se on kunnossa. Kysyin vähän ylpeän oloiselta respan tytöltä, monelta Formulat alkavat. ”Ei ne ole täällä, ne on vähän kauempana, enkä ole kiinnostunut formuloista, en tiedä.” Teki mieli sanoa, onko kuulossa vikaa, en kysynyt, mistä olet kiinnostunut. Mutta olkoon, kyllä se selviää huoneessa.

Formulat alkoivat klo 14.00 ja huonekin oli sitä ennen valmis. Perusasiat olivat kunnossa, mutta ilmastointi ei tuntunut toimivan. Pikkuinen vanha putkitelevisio, siitäkin näkyi formulan lähtö ja Kimi jätti Alonson taakse, hyvä. Valtterikin piti melkein asemansa. Ei tänne oo tultu tv:tä katsomaan vaan kaupunkia, sinne.

Ramblasin länsipuoli on vähän rähjäisempi ja siitä rannan suuntaan, jopa pelottava yöllä. Kadun itäpuoli on vanhaa kaupunkia parhaimmillaan. Menimme kohti Ramblasia, tarkoitus oli katsoa formuloita televisiosta, jossain baarissa, missä paikalliset jännittävät Alonson puolesta.

Kisat näkyivät vain tv:ssä, mutta ei katsojissa, eikä kadulla. Yksikin mummo vieressä toisti vähättelevään sävyyn ”Alonso, Alonso… kuin kirosanaa, kun kuuli tv:stä nimen. Siis mulla oli ihan väärä kuva F1:stä Espanjassa. Ei se näytä olevan mitään erityistä. Kuvittelin kuvaavani ihmisiä autourheiluhuumassa, mutta ei sitä ole muualla kuin radalla. Ois kai pitänyt mennä Oviedoon. Ei haittaa, autokisat vain sattuivat samaan aikaan, jopa vähän haitaten. Hotellit täynnä ja hinnat kolminkertaistettu. La-su yö olis maksanut saman kuin kolme yötä muuna aikana.

Sitten hieman pyöriskelyä kaupungilla. Paras osa kaupungista on Ramblasin itäpuolella oleva vanha kaupunki. Siellä on viihtyisä miljöö ja nähtävää moneen makuu. Olimme syöneet vain aitoa espanjalaista ruokaa, nyt teki mieli pizzaa. Plaza Preialilla, löytyi iltalialainen rattoria. Ruoka oli erinomainen ja hinta kohtuullinen. Aukiolla oli useita ravintoloita ja vilkasta elämää muutenkin.

Kävimme vielä Catalunya aukiolla Ramblasin pohjoispäässä. Helpoiten sen tuntee betonimöhkäle El Cortes Ingles -tavaratalosta, linja-autoista ja turisteista, joita näköjään on aina paljon. Sieltä lähtee turistibussit, joilla on helppo tutustua kaupungin yleiskuvaan ja mennä sinne minne kaikki muutkin turistit menevät. Ostimme liput pariksi päiväksi 35 euroa kpl. Valitettavasti ne oli mitoitettu alkamaan vain aamuisin, ei non stoppina, niin kuin luulin.

Pakollinen kohde Sagrada Familia, tätäkään kuvaa ei olisi saatu ilman 14 millistä.

Ma 12.5. Sagrada Familia

Maanantai aamuna kävelimme bussille, mutta lenkki Sagrada Familialle olisi kestänyt kauan, joten päätimme kävellä. Olimme varanneet kirkolle liput ennakkoon netistä, joka on muuten ainoa järkevä tapa. Jonot ovat turistikautena ovat jopa kaksi tuntiset. Nytkin jonoa oli kolmen korttelin verran, eikä se ole kapea jono.

Liput saa varattua netistä tunnin tarkkuudella ja sisään pääsee tunnin aikana jonottamatta. Lippukin kannattaa varata ajoissa, koska niitä on rajoitettu määrä. Vastaan tuli joku kappeli, jonka pitäisi olla jo lähellä. Varmistimme ohikulkijoita suunnan. Emme olleet siellä päinkään vaan matkaa oli useampi kilometri ja ajassa yli tunti. Olin katsonut lähtöpisteen väärin, voi … Onneksi valoissa seisoi taksi, koputus ikkunaan, onko vapaa?

Oli ja pääsimme perille ajoissa 6,20€, varattu aika oli 10-11. Kiersimme ensin etuovelle, josta neuvoivat takaisin sinne mistä lähdimmekin. Väkeä oli hirveästi, ympäri kirkkoa, kaikki jonottamassa sisään. Me pääsimme suoraan nettilipuilla. Nyt pääsin taas testaamaan laajakulmaa. Piti vain muistaa muuttaa tarkennusta käsin ja ohjelma manuaalille. Ainut hankaluus on että, jälkikäteen ei kuva kerro, mitä aukkoa ja etäisyyttä on käytetty. Näkyyhän se kuvasta, oliko tarkennus ja valotus oikein. Mutta tieto käytetyistä arvoista helpottaisi tulevaa arviointia. Ne pitäs laittaa muistiin käsin, siihen en vielä ryhdy.

Kfc:n pikaruokapaikka on kätevästi kirkon vieressä.

Sagrada Familia on hyvä kuvauskohde valoa ja tilaa on riittävästi. Eikä ihmisiäkään tarvitse ujostella, koska lähes kaikilla on kamera. Täällä on helppo ottaa ihmisistä tilannekuvia. Yhdellä käyntikerralla on vaikea saada mieleisiä kuvia, koska paremmat ideat tulevat esiin vasta valmiista kuvista.

Espanjan kuvausmatka osa 2. Bilbao-Guggenheim-Pamplona

Pe 9.5. Guggenheim Bilbao

Aamulla paikallisessa kahvilassa aamupalat, 2 kahvia, 2 toustia, alle kympin. Ja vielä kerran G:hen. Onneksi aivan paikan vierestä löytyi parkkihalli. Museossa ei saanut kuvata, joten se nopeutti tutustumista. Sääntöä ei juuri noudatettu, joka toisella roikkui kamera ja niitä myös käytettiin ja lopuilla oli kännykkä kädessä. Minä tyydyin muutamaan kuvaan kännykällä ja sain kolme ystävällistä varoitusta henkilökunnalta.

Voin varauksetta suositella museoon tutustumista. Rakennus on mahtava Frank Gehryn taidonnäyte. Kaikki oli niin erilaista perinteiseen rakentamiseen verrattuna. Olin tutustunut Dusseldorfissa ja Berliinissä Gehryn taloihin, mutta tämä oli ihan toisesta maailmasta. Tämä on mielestäni paras museorakennuskohde voittaa Salvador Dalin museonkin.

Taide on modernia nykytaidetta, kai siitäkin useat pitävät. Alakerran pysyvän näyttelyn ruosteiset kaarevat rautalevyt olivat hämmentäviä. Mieleen tuli Stephen Hawkingin kirjan teoriat (joita en ymmärtänyt) ajasta, äärettämyydestä, neljännestä ulottuvuudesta ja kaikesta muusta ymmärrettämättömästä (tulikohan oikein, tankkasin kauan). Tarkistin netistä, teos on amerikkalaisen Richard Serran teräsveistoskokonaisuus ”The Matter of Time on Bilbaon”. On maksanut säätiölle 20 miljoonaa dollaria.

Toinen taiteilija, Ernesto Neto olikin helpompi lähestyttävä. Nenällä ja käsillä on paljon helpompi arvostella taidetta kuin silmillä. Ja siihen kun lisätään makuuasento ja kiikarit, niin näköaistikin alkaa toimia.

Kolmannen kerroksen Yoko Onoa olin nähnyt joskus Porissa. Omituista se oli vieläkin. Tämä näyttely oli tosin laaja ja sieltä löytyi mielenkiintoisia dokumenttejä 60-luvun alusta, ajasta ennen Lennonia. Mm. Valokuvia uran alusta ja ensimmäisestä näyttelystä New Yorkissa. Mutta viitteitä Beatles -aikaankin oli siellä täällä. Tuskin muuten täällä olisi koko Onoa.

Nyt kun teen tätä blogia huomasin, että en ottanut kuvia sisärakenteista, jotka olivat näkemisen arvoista taidetta. Paksuja palkkeja ja teräsputkia, jotka pitivät talon kasassa.

Bilbaosta jäi positiivinen jälki. Tämä on ihan erilainen kaupunki kuin muut espanjalaiset kaupungit, ainakin se keskeinen alue, joihin turistit tutustuvat, moderni, pohjoismainen, siisti. Baskimaata ei vaivaa lama niin kuin Etelä-Espanjaa. Jos Bilbao ja Guggenheim kiinnostaa, kannattaa lukea tämä Timo-Erkki Heinon juttu.

Sitten San Sebastianin kautta Pamplonaan. Matka ei ollut pitkä, mutta vuoristomaisema teki matka-ajasta pitkän. Rajoitukset olivat 70-120 välillä, ei niitä vauhteja pystynyt ajamaan kuin paikalliset rallikuskit.

Tämä mosaiikkitaulu on härkätaisteluareenan seinässä, jonne härät ajetaan katuja pitkin. Perinne on pitkä, alussa edessä juoksu oli kielletty, mutta kun ihmiset eivät totelleet, siitä tuli turistinähtävyys.

9.5. Pamplona

Kuvittelimme Pamplonan pikkukaupungiksi, mutta se olikin suomalaisella mittatikulla suurkaupunki. Hotelli löytyi helposti ja hyvällä tuurilla parkkikin korttelin päästä. Kaikki tarpeellinen oli aivan nurkan takana. Mutta meidän suunnistustaidoilla lähes löytämättömissä.

Respa oli ystävällinen ja kertoi, tosin pyynnöstä paikan nähtävyydet, kaupat, suunnat jne. Ainut miinus hotellissa oli, että Koneen hissi ei toiminut kunnolla. Piti joka kerta pyytää respaa tarkistamaan, miten saamme hissin alas. Minulla vielä lonkkakin oireili, ettei ollut puhettakaan kiivetä kuutoskerrokseen rappusia pitkin. Respa hymyili ja vakuutti, että hissi tulee kuntoon.

Illan suussa pyörimme kaupugilla ja etsimme El Cortes Inglesiä, piti saada viinipullon avain, koska respa ei voinut auttaa. Halusimme maistaa Riojan Temranillon rypäleestä tehtyä viiniä. Olimme aikaisemmallakin matkalla etsineet samaa. Edellisellä kerralla löytyi tavaratalo helposti, mutta ei avainta. Nyt kävi toisinpäin, tavarataloa ei meinattu löytää millään, mutta avain löytyi helpommin. Luulisi, että pullon avaaja on viinipullojen vieressä, mutta ei, se on kuutoskerroksessa taloustavaroissa.

Illalla kävimme vielä katsomassa härkäjuoksukujan ravintoloita ja huudoimme tapaksia oluella. Monessa paikassa oli tapaksissa yksi tai kaksi hammastikkua ja lopuksi tarjoilija laski tikut ja veloitti euron/tikku. Tässä paikassa ei ollut sitä tapaa, vaan ottivat turisteilta ihan reilun hinnan.

 

Hemingwayn nimi näkyi Pamplonassa monella kadulla ja yhden pääkadun nimessäkin. Ihastui täällä härkätaisteluun ja kirjoitti kirjankin siitä. Havannassa Hemingwayn kotimuseon seinällä on  härkätaistelujuliste Pamplonasta. Sen perusteella innostuin lukemaan kirjan ”Ja aurinko nousee”. Hyvä kirja, kannattaa tutustua.

10.5. Pamplona

Aamulla katottiin netistä, missä käytäs tekemässä rikosilmoitus. Sieltä löytyi poliisin osoite, oli samaisella plazalla, jossa oltiin illallakin käyty. Oli pari sen näköistä taloa, jossa voisi olla poliisi, mutta kylteissä ei ollut sopivia viitteitä. Kysyvä ei eksy, jotein löytyi talosta, ovessa ”Direccion General de Interior”.

Sisällä vastaan tuli punapaitainen ja hattuinen vanhempi miespoliisi ja metallin paljastin. Ei ne meitä tutkineet, vaan kysyi kohteliaasti, mitä asiaa espanjaksi. Siinä vähän aikaa puhuttiin käsillä ja kuvilla.

Mutta haki pian poliisihenkilön, tumma, pieni, nuori, kaunis nainen. Valitteli kielitaitoa kuin suomalainen. Selvisi, että tämä on rikospoliisi ja he ottavat vastaan vain juttuja, joita ryhtyvät tutkimaan. Lupasi kuitenkin auttaa. Annoimme auton rekisteriotteen, jonka kannessa oli Fireflyn puhelinnumerot. Kävi soittamassa, mutta kertoi, että asia ei selvinnyt, koska puhuivat siellä vain englantia. Sanoi, että voi kirjoittaa todistuksen tapahtuneesta ja toivoi, että se riittäisi autovuokraamolle. Sitä minäkin toivoin.

Espanjalainen poliisikokemus oli tosi myönteinen. Ystävällisiä, auttavaisia ainakin meitä rehellisiä suomalaisia kohtaan. Pois päästyämme, huokaisimme helpotuksesta ja minä join sen kunniaksi tämän taiteellisen juoman.

Käytiin vielä ottamassa turistikuvat härkäjuoksukadulta. Siellä oli hirveä tungos. Etsimme matkamuistoksi bull run t-paidan ja jääkaappimagneetin. Katukahvilassa söimme matkan parhaan salaatin, päällä vuohenjuustoa.

10.5. Pamplona-Tarragona

Loppupäivä meni ajaessa. Pamplona-Tarragona 360 km, alkumatka melkoista vuoristotietä ja loppu tyypillistä hyvää katalonian viljavaa tasankoa. Yksi kuvauspysähdys Santa Marian lähellä veden säännöstelypato ja vanhoja tunneleita.

Perillä oltiin seitsemän maissa. Hotelli oli iso ja parkkikin löytyi helposti. Illalla oltiin niin väsyneitä, eikä lähdetty minnekään. Syötiin vain naapuriravintolassa, tarjousmenu 15 euroa. Oli niin runsas, että puolet jäi syömättä. Hintaan kuului kaikki, myös viinit, cavat, jälkiruuat, kahvit. Sitten nukkumaan, innostuttiin vaan syvällisiin keskusteluihin ettei unta saatu kun kahden tienoilla.

Matka jatkuu Barcelonaan, siitä pian…

Tämän mahtavan maiseman ohi ei päässyt kuvaamatta. Aurinko paistoi ja lämmintä lähes 30 astetta. Nyt oli 14 mm laajakulma paikallaan.

Espanjan kuvausmatka osa 1. Barcelona-Zaragoza-La Rioja-Bilbao

Tämän piti olla valokuvausmatkajuttu, mutta tästä tulikin myös autonvuokrauksen vaarat, turistihotellit ja -kohteet jutut.

Ke 7.5. Barcelona-Zaragoza

Barcelonaan saavuttiin aikataulussa vähän vaille viisi illan suussa. Auto oli vuokrattu Barcelonan matkailusivun linkin kautta, joka näytti olevan ihan samanlainen yhteys kuin muutkin netin keskittyneet vuokrausyhteydet. Olin varannut Golf kokoluokan auton Fireflylta. Kun pienen odottelun jälkeen pääsimme tiskille, alkoi kusetus. Olin tehnyt etukäteen Allianzelta 28 euron hintaisen vakuutuksen. Mutta se ei vuokraajan mukaan käynyt, koska korttini oli suljettu, eikä hän voinut tehdä 600 euron takuuvarausta. Hän tarjosi omaa vakuutustaan, joka maksoi 39 euroa, ja kattoi kaiken 0 omavastuulla. Suostuimme siihen, koska emme siinä muutakaan voineet, piti vain lähettää Alliazelle sähköposti, ettei vakuusmaksua voitu maksaa ja perumme vakuutuksen. Sitten kirjattiin toinen kuljettaja. Kertoi, että auton tankki on täynnä ja auton voi paluttaa tankki täynnä tai vajaana, niin he hyvittävät. Saimme avaimet, paperit, tiedon auto on paikalla viisi ja on Renault Megane.

Autoon ja nokka kohti Zaragozaa, josta olimme varanneet ensimmäisen yöpymisen. Ajomatkaa 300 km. Puhelimen navigaattori arvio ajoajaksi 3t 1min ja matkalla on maksullisia teitä, valitsimme sen, koska ilta kohta pimenee ja matkaan oli lähdetty jo aamu kuudelta. Auton lämpömittari näytti 27 lämpöastetta, epäilimme hieman, koska aamulla Iisalmessa oli auton ikkunat jäässä ja molemmissa päissä elimme samaa päivää toukokuuta. On se niin väärin.

Koko matkan tie oli huippuhyvä, onhan ne meidän rahoilla rakennettu (EU tuki Espanjan tierakentamista miljardeilla). Alkumatkasta vuoria ja tunneleita, loppumatka lievästi aaltoilevaa vehreää maanviljelystä.

Auto tuntui tehokkaalta, Renault Megane, diesel gasoline. Alkumatka harjoittelutti 6 lovista vaihteistoa, kun oli tottunut automaattiin. Valokytkin oli hakusessa, kun tunneleissa piti pistää valot päälle. Kun ensi hämmennyksestä oli päästy, niin Ville alkoi tutkia autonvuokrauspapereita. Tässä oli paha virhe numero 1., tämä olis pitänyt tehdä jo vuokraustiskillä. Yleensähän vuokraajat esittelevät laskusta, mitä on peritty ja miksi. Nyt niistä ei puhuttu mitään, lappu vain kouraan ja onnea.

Kuvittelin, kun olin maksanut 60 euron autonvuokrauksen ja 28 euron vakuutuksen, se oli siinä. Mutta laskusta löytyi ylimääräinen kuljettaja 20 euroa, joka piti sivujen mukaan olla ilmainen. Sitten oli vielä nopean palautuksen maksu 28 euroa, tästä ei ollut mitään mainintaa nettisivuilla. Ja ylimääräinen vakuutus 39 euroa. Tietysti päälle polttoaineet, mutta nämä kulut olinkin huomioinut. Nämä kaikki pystyi Visa kortilta perimään, mutta ei sitä katevarausta, miksi? Siis maksoin ylimääräistä 87 euroa. Nyt pisteli vihaksi.

Zaragosaan saavuttiin aikataulun mukaisesti vailla yhdeksän. Hotellia piti vähän etsiä, oli hyvin keskustassa, mutta navigaattori ei hyväksynyt oikeaa talon numeroa, vaan piti soveltaa. Löytyihän se Hispania kauppahallin takaa. Erittäin ystävällinen vastaanoton mies pahoitteli, että heidän parkkihalliin on vähän vaikea löytää ja avaimetkin pitäs jättää respaan, koska autot ovat niin, että niitä joutuu siirtelemään. Piirsi kartan, miten autoparkkiin ajetaan, muttei kertonut, että talli on maan alla, eikä pihassa. Sitten kiersimme kortteleita muutaman kerran. Ovi löytyi, jonka takana talli oli, muttei oven avaajaa. Sitten sitä etsittiin ja sen jälkeen etsittiin oikeaa paikkaa, sekin löytyi, kun respa tuli näyttämään. Hotellin paikkoja oli vain kaksi ja nekin niin, että autoja piti siirrellä edestakaisin.

Huone oli pieni ja siisti, nettikin pelasi hyvin. Sitten ruokaa etsimään Zaragosan yöstä respan neuvojen mukaan. Kiertelimme ja kaartelimme erittäin viehättäviä kujia ja lopulta eksyimme ravintoloiden ryppääseen. Paikka oli aito espanjalainen ruokalistoineen, tilasimme lampaan potkaa potuilla ja Rioja viinipullon. Ruoka ja viini olivat hyviä. Viiniä oli kyllä liikaa, mutta piheinä suomalaisina joimme pullon tyhjäksi. Kello oli jo 24.00 ja lämpöä vielä 20 astetta. Nukkumaan, sitä ennen s-posti Allianzelle, perumme vakuutuksen.

 

Zaragosan plazalla kokeilin ensikertaa kunnolla Samyangin 14 millistä.

 

To 8.5. Zaragoza-Bilbao, Riojan viinireitti

Yöllä heräsin kerran närästykseen, mutta se helpotti Somecilla. Aamulla aamiainen paikallisessa kahvilassa iso kahvi ja kinkkumunasämpylä 4 euroa. Pieni pyörähdys pikallisilla nähtävyyksillä. Hirmuisen iso aukio, jonka ympärillä kirkkoa ja muita vanhoja rakennuksia. Siellä kokeilin ensimmäistä kertaa Samyangin 14 millistä. Kuvausohjelma manuaalille, aukon ja etäisyyden säätö käsin. Hyvin toimi ja helposti oli valotus kohdallaan. Manuaalillakin säätyy valotus oikein kun jättää ISO arvon autolle. Sitä piti vähän tarkkailla pimeällä, koska voi käyttää myös tosi isoja arvoja, joilla varmasti tulee kohinaa.

Klo 12.00 piti luovuttaa huone, respan tyttö lähti autotalliin mukaan, kun sinne tarvittiin oma avain, eikä sitä enää voinut meille antaa. Pimeästä nurkasta auto löytyi, oli eri paikassa, mihin olimme jättäneet, siis oli tarvinnut siirrellä. Sitten kapeita kujia pitkin isolle tielle ja kohti Bilbaota.

Espanja kirjassa oli Riojan viinialuereitti Alfaro-Logrono-Haro, joka oli tarkoitus ajaa katsellen maisemia, missä kasvaa maan arvostetuin viinirypälelajike, Tempranillo.

Alfarossa pysähdyttiin syömään ja vaihdettiin kuskia. Parkkipaikka oli jälleen hakusessa vaikka ei ollut iso kaupunki. Löytyi ja läheltä tavernakin, jossa syötiin tonnikalasalaatit.

Palattiin autolle ja minä menin pelkääjän puolelle. Oho, auton takalokasuojassa oli aikamoinen kolhu ja sinistä väriä. Se ei ole voinut tulla tässä, koska viereen ei sovi autoa. Sen on täytynyt tulla autotallissa, kun hotellin väki on joutunut siirtelemään autoa. Mitäs nyt tehdään, mitä vakuutus korvaa, mikä on omavastuu ja mitä siellä pikkuteksteissä sanotaan. Kyllähän ne maksumiehen meistä vääntää uskoisin. Sitten hirmuinen ajatusmylly käynnistyi. Hotellin henkilökuntaa vastaan meillä on vain sanat, ei kunnon todisteita. Jos palataan takaisin hotelliin, niin aikataulut ja suunniteltu ohjelma on pilalla.

Nyt täytyy tutkia sopimuspapereita. Allianzen vakuutuksessa oli pienet omavastuut, mutta myös pienet korvattavat summat. Se oli jo peruttu, jos nyt peruminen yleensäkkään on mahdollista. Fireflyn vakuutuksessa oli nolla omavastuu, eikä rajoitusta, mutta ne pikkutekstit, niitä pitää tutkia rauhassa Bilbaossa. No sehän paukahti ”v-ttamaan” tonnin paukku todennäköisesti.

Kirjan viinireitin seuraaminen oli vaikeaa, koska ajoimme navigaattorilla ja valitsimme ”ei tiemaksuja”, koska moottoritienopeuksilla ei juuri näe muuta kuin rekat oikealla ja ohi viuhahtavat bemarit vasemmalla. Vaihtoehtoisia teitä ja viiniköynnöksiä La Riojan alueella riittää joka paikkaan.

Harhaannuimme käymään Acrosissa asti, kun navigaattori etsi tullittomia teitä. Niitä on syytä välttääkin, jos ei ole hirmuinen kiire, eilisen päivän tullit 300 km, maksoi 25 euroa. Näyttävät maksattavan meillä suomalaisilla uudestaan, eu:han nämä kerran jo maksoi.

Logrono on maakunnan pääkaupunki, melko isokin suomalaisen mittapuun mukaan. Ajoimme sen läpi tietämättä missä ollaan. Ihmeteltiin kovasti, mikä tämä iso paikka on, missään ei lukenut. Se selvisi vasta nyt, kun katsoin kuvien gps-tiedoista.

Harosta ajoimme vahingossa ohi, paikkasimme vahingon. Se oli oikeasti pikkupaikka, vaikka on Rioja-viinialueen keskus. Emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa. Kirjan mukaan täällä on viinimuseo, monta tunnettua bodegaa (viinikellaria). Paikka on nähty, riittäköön.

Sitten kohti majapaikkaa Bilbaossa, Hotel NH Deusto. Maisema alkoi ennen rannikkoa muuttua vuoristoiseksi. Perille löydettiin helposti ja nähtiin vilaukselta Guggenhaimikin. Hotelli oli sijainniltaan hyvä, ikkunasta jo näkyi kaikki kiinnostavimmat paikat. Hotelli oli vähän hienompi, julkisivussa modernia ruosteista terästä, mutta vastaanoton kaveri oli tylyn tuntuinen, ei antanut juuri mitään tietoja nyhtämättä.

Vain pysäköinnin kanssa oli vähän ongelmia. Hotellilla oli oma parkki, mutta löysimme sitä ennen tuurilla yleisen parkin ihan läheltä. Parkkiautomaatti ei vaan millään antautunut meille. Nappuloiden tekstit olivat kuluneet pois, eikä saatu mitenkään englannin kielille. Onneksi siihen tuli muitakin, jotka neuvoivat. Piti laittaa rekisterinumero automaattiin, jolla valvottiin, että ei pysäköity 2 tuntia pitempään. Onneksemme meille riitti parin tunnin pysäköintiaika klo 20:een, jolloin sai vapaasti pysäköidä aamuun saakka. Kameralaukku kaulaan ja kuvaamaan ennen kuin aurinko laskee.

Bilbaon uusi keskusta on hieno ja nykyaikainen. Kaikki siistiä ja viimisen päälle modernia suunnittelua. Ilta-auringossa G on hyvä kohde. Muuttuu koko ajan hieman, kun valo peilautuu kiiltävästä pellistä eri kulmista. Nyt ei olisi pärjännyt ilman uutta 14 mm Samyangia. Otin melko monta ruutua, kun kohde vaihtoi väriä ja muotoja. Iltapäivän aurinko lämmitti oluen nautiskelijoita ja jazz soi.

Etsimme tapamme mukaan ruokapaikkaa pitkään. Tarkoitus oli mennä aitoon espanjalaiseen. Kuvittelimme löytävämme sellaisen, mutta tarjoilija olikin kiinalainen, eikä osannut yhtään englantia. Oli jo niin myöhä, että jäädään silti. Pyysi yhden asiakkaan tulkiksi. Tilauksesta selvittiin, mutta kyllä jäi paha epäilys päälle.

Ruoka olikin matkan huonoin ja jäi puoliksi syömättä. Onneksi Cune viini vähän korvasi. Sitten vielä kuvaamaan G:tä yövaloissa. 14 millisellä oli hyvä kuvata yölläkin, vain tarkennus jäi mietityttämään, mitenkähän se osuu käsivaralta ja arvioimalla. Minulla oli uusi Sirui P-326 mononopodi, on niitä harvoja, jota voi kuljettaa cabinlaukkussa, kevyt ja lyhyt. Kuvan laatu selviää vasta kotikoneella. Mutta jäi sellaiset fiilikset, että nyt tais tulla matkan paras ruutu. Löytyyhän huonoistakin paras.

Tässä matkan alku, jatkuu pian…