Nik Collection, värin vääntöä

Kokeilin tätä plugia jo pari vuotta sitten. Silloin enemmän mv-muunnoksiin. Mutta silloin hinta oli liian kova 299 dollaria, en raaskinut ostaa, vaikka mieli tekikin. Tällä viikolla (13) Google ilmoitti ostaneensa Nik Softwaren ja pudotti samalla hinnan puoleen. Ja kuulin vielä Petteriltä, että Photo.net foorumilta löytyy vinkki alennuskoodista, jolla saa 25 % lisäalennuksen (the David Ziser discount code: DZISER), kannattaa kokeilla tätä, voi toimia vieläkin. Siis hinnaksi tuli 126,65 $ (96,47 €), sisältäen alvin.

Nic Collection sisältää kuusi erilaista plugia, joilla voi tehdä parannuksia kuvaan. Ohjelmaa on saatavana PhotoShopille, Elementsille, Lightroomille ja Aperturelle. Nappasin tuon kuvan google-kääntäjästä, joka osaa tehdä omaperäiset käännökset.

Olin tutustunut Silver Efex Pro 2 jo aiemmin ja se tuntui pätevältä säätäjältä, jolla pääsee nopeasti hyvään lopputulokseen. Tämä onkin koko paketin suosituin työkalu, jonka hinta yksinään aikaisemmin oli 249 $.

Nic Color Efex Pro 4

Säädin kuvan ensiksi Lightroomilla. Pilvet sain näkyviin liukusäädöllä (M) valotusta ja kontrastia lisäämällä. Sitten kuva avataan Color Efex pluginilla, jossa määritellään uuden kopion tiedostomuoto, väriavaruus ja pakkaus.

Color Efexissä on useita esisäädettyjä malleja, joita voi itse jatkosäätää mieleiseksi. Juuri tämä tekee homman helpoksi ja nopeasti voi kokeilla useita lähtökohtia. Näet säädettävästä kuvasta pienen mallikuvan ja suunnan minne haluaa jatkaa.

Tässä käytin Detail Extractoria, jolla voi tehostaa yksityiskohtia. Tämän jälkeen voi jatkaa omilla säädöillä tai esivallinnan kautta palata alkuun tai uuteen.

Nik Softwaren sivuilta löytyy hyvät ohjeet ja videot säätöihin.

Nämä säädetyt kuvat ovat viime syksyn matkalta Pohjois-Norjasta Jäämeren rannalta. Kaikki kuvat ovat säädetty samalla työkalulla.

Käsittelemätön

Lightroom 4

Nik Color Efex

Käsittelemätön

Lightroom 4

Nik Color Efex

Lightroom 4

Käsittelemätön

Nik Color Efex

Tämä viimeinen kuva on maailman pohjoisimmasta maamajakasta Slettnes Fyr 71°05’33” N. Rakennusvuosi 1905, 39 metriä korkea ja uudelleen rakennettu toisen maailman sodan jälkeen 46-48, kun saksalaiset olivat sen tuhonneet. Lisätietoa majakasta.

Tässä kuvassa muutos on radikaalein. Majakan takana paistoi aurinko ja kontrastit olivat niin suuret, ettei kuvasta olisi tullut mitään ilman säätöjä.

Tässäpä nämä säädöt tällä kertaa, seuraavaksi paneudun Silver Efexiin (mv-kuvat) ja jos jotain mielenkiintoista saan aikaan, niin palaan aiheeseen.

Kameratesti, järkkäri vastaan pokkari ja mikro

Innostuin vertaamaan uutta kameraa aikaisempiin, tarvitsin uskon vahvistusta hankinnalle. Testi on epätieteellinen, en eliminoinut kaikki muuttujia. Halusinkin tietää, mitä eroa on tavanomaisessa kuvaksessa.

Testissä olivat mukana vanha järkkärini Canon 5D Mark II, 24-105/4, vanha pokkarini Olympus XZ1, 6-24/1,8-2,5 ja uusi peilitön micro four thirds Olympus Pen Lite E-PL5, 14-42/3,5-5,6. Otin kuvat työpöydästäni, ensin kokonaan automaatilla ja sitten aukonesivalinnalla eri iso-arvoilla.

Otin kuvia enemmänkin kuin tässä näytän. Koska käytin vain vallitsevaa valoa ilman jalustaa, niin pienillä aukoilla (8-22) tuli valotusaika pitkäksi, että kuvia ei kannata vertailla. Myös kuvakulma ja etäisyys hieman vaihteli, mutta ero kameroiden välillä selvisi. Kuvat otin raw-muodossa ja avasin LR4:ssa, mutta en säätänyt mitenkään.

Kameran automaattiasetuksilla

Näistä jo selviää aika paljon kameroiden erot. Pen 5:sta huomaa, että laajakulma on pari milliä pitempi. Canonin objektiivissa on jo melkoisesti tynnyrivirhettä. XZ-1:n valovoiman huomaa valotusajassa, joka on tuplasti lyhyempi. Muissa kameroissa on kuvanvakaaja, joka hoitelee pitemmät valotukset. Tässä kuvakoossa kaikki ovat ihan siedettävän näköisiä.

Canon, 1/20, F4, ISO 200

Pen 5, 1/15, 3,5 ISO 200

XZ-1,  1/40, 1,8 ISO 200

Yksityiskohdat samoista kuvista

Tässä näkyy selvästi kameroiden erot. Canonissa oli jäänyt päälle vähän pienempi kuvakoko (lev. 3851 px), joten tuo vähäinen ero Pen 5 kanssa selittyy sillä. XZ-1:n 10 Mb kenno ei kestä enää tälläistä suurennosta.

Canon

Pen 5

XZ-1

Miten kuvat onnistuu ISO 3200 arvolla?

Erot ovat juuri sitä mitä odotin. Tässä kuvakoossa järkkärit pärjäävät hyvin, kohinaa ei näy. XZ-1:n kuvaaminen tällä herkkyydellä ei enää onnistu kunnolla. Tuo kohina on vielä siedettävä, mutta jos sen poistaa ohjelmallisesti, niin häviää muutakin.

Canon 1/50, 8 ISO 3200

Pen 5, 1/30, 8, ISO 3200

XZ-1, 1/30, 8, ISO 3200

Yksityskohdissa erot näkyvät selvästi

Näillä arvoilla alkaa iso järkkäri kinokoon kennolla päihittää mikron vaikka Canon antaakin vähän etua pienemmällä pikselimäärällä tässä tapauksessa. Pokkarin pieni kenno on jo hätää kärsimässä.

Canon

Pen 5

XF-1

Mitä tästä opin?

Nyt kun mietin tarkemmin, enpä mitään, mitä en olisi jo tiennyt. Mutta selvästi tämä vahvisti uskoa siihen, että peilittömällä mikrojärkkärillä voi saada ihan kelpo kuvia. On tullut noita testejä luettua ja numeroista on melko mahdoton päätellä tosi seikkoja. Kun itse kokeilee ja näkee, niin se on paljon vaikuttavampaa.

Teen vielä jutun Pen 5 käytettävyydestä, kunhan se selviää kaikin puolin.

Revontulia 17.3.

Olisipa jäänyt eilis illan revontulet kuvaamatta, jos Petteri ei olisi soittanut kahdeksan jälkeen illalla. Oulun taivaalla oli isot tulet ja pitäs näkyä etelämpänäkin. Tämän aamun uutisissa se olikin yksi pääaiheista, mutta ei olisi auttanut eilistä iltaa.

Kamera ja jalusta mukana pihalle. Pakasta oli 20.40 n. 17 astetta, joten vaatettakin piti olla. Ympäristön valot häiritsevät yllättävästi, mutta meillä on järven jää vieressä, eikä siellä ole katuvaloja. Muistelin kiireessä, miten pitäs asetukset olla. Peili pitää aukaista etukäteen, ettei täräytä kameraa, aukko n. 8 tienoilla, iso 100 ja ajan kamera osaa mitata itse. Tästä tuli ajaksi 30 sek., joka tuntui pitkältä, mutta taivas näytti silti ihan mustalta. En ollut hankkinut vielä uutta jalustaa ja nykyinen halpa, jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä saatu Slik on ihan vempula.

Paloisvuori, pielessä kaikki: aika,tarkennus, ISO.

Näin pitkällä valotusajalla ajattelin, ettei pienet tärähdykset näy. Mutta kirkkaat valopisteet vastarannalla eivät piirtyneet ihan tarkasti, koska ne söivät ruudun puhki ja olisivat tarvinneet lyhyen valotusajan. Pimeassä oli vaikeuksia tarkennuksen kanssa ja eka kuvissa tarkennus olikin pielessä. Olisi pitänyt ottaa lamppu tai kännykkä mukaan.

Sitten zoomasin putkea vähän pitemmäksi. Se tuotti väärällä tarkennuksella hienon bokeh-ilmiön ja valmiita taidekuvia. Sain lopuksi tarkennuksenkin lähes kohdalleen ja sitten kuvat näyttivät tältä:

 

Välillä kävin katsomassa MTV3 Koston ja sitten tsiikailin taivaalle uudestaan. Nyt viisastuneena otin mukaan otsalampun. 23.30 ja pakkasta 25 astetta kuvat alkoivat näyttää tältä:Edessä oleva lumi sai katuvaloa. Kävin katsomassa netistä hyviä revontulikuvia ja huomasin, että nämä ovat vain kalpea aavistus hyvistä. Lightroomilla voi tehdä melkoisia parannuksia kuviin, kun uskoltaa vääntää reilusti. Vaikka käytin ISO 100 ja valotin reilusti, niin värikohinaa tuli runsaasti. Jos tänä iltana vielä näkyy tulia, niin yritän valottaa vähän enemmän. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokeilu, mutta oppimista on. Edellisen kerran kuvasin revontulia jäämeren rannalla. Siellä oli paljon helpommat olosuhteet, lämpötila nollassa, valotusajat olivat siinä 2-4 sek. mutta silloin näytti olevan ISO 3200 ja aukko 4.

Tarkistin revontulikuvausohjeet  tähtitieteen sivuilta ja sen mukaan aukko iso, siis pieni numero ja ISO arvo niin, että valotusaika ei mene kauhean pitkäksi. Esim. F4, aika 2-8 sek.  ja ISO 400. Nämähän ovat ohjeellisia, paljon riippuu miten voimakkaat tulet ovat. Minun kamera osaa mitata melko oikein ajat ja valotus onnistuu automatiikallakin, tietenkin aukonesivalinnalla. Siis eilen mulla oli pielessä aukko ja iso ja sen seurauksena valotusajasta tuli niin pitkä (siis kaikki pielessä). Vaikka olin puoli vuotta sitten kuvannut samaa aihetta ja oikein, niin nyt en enää muistanut kaikkia ohjeita.

http://astro.kuvat.fi/tahtikuvaus/repokuvaus.htm