Karhun kuvausta Martinselkosella

Teimme matkan Iisalmen Kameraseuran porukalla Suomussalmen Pirttivaaran Martinselkosen Eräkeskukseen elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Seurueemme jäsenet olivat jo kokeneita luontokuvaajia, joilta olin kuullut mielenkiintoisia juttuja petoeläinkuvauksesta. Oma kokemukseni oli rajoittunut kotipihan oraviin. Kuvaus kiinnosti elämyksenä, mutta johti myös 1,4 telejatkeen hankintaan.

Perillä odotti entisestä rajavartiopaikasta tehty eräkeskus. Syötyämme maistuvan ja riittoisan kanapasta-aterian hyppäsimme paikalliseen karhukuvausbussiin. Kahdeksan kilometriä mutkaista ja kuoppaista soratietä kohti rajaa. Tie päättyi kiertoympyrään, jossa hyppäsimme oppaan perään ja kohti soista metsää. Olin ottanut mukaan aivan tarpeettoman laukun, jota raahasin tuskalla pitkin polkua ja pitkospuita.

Kuvauspaikkoja oli kolme erilaista. Lampipaikka, joka oli paras maisemaltaan. Sinnä menivät pisin putkisimmat, kokeneet kuvaajat. Sitten oli suopaikka, jonne jäivät pari ruotsalaista hemmoa. Me loput menimme metsäpaikalle, joka oli karhuvarmin, mutta vähän tylsä ja varvukot tallattu.

Ensimmäiset karhut näimme suolla ja metsäpaikalla oli karhu pihalla. Vähän oudolta se tuntui, kun karhuja löntysteli näköetäisyydellä. Ei ne meistä juuri välittäneet vähän vaan vilkaisivat. Opas vei meidät viimeisille metsäkopeille, jossa metsän rajassa iso karhu tarkkaili tulijoita. Opas alkoi heti ripotella säkistä koiranruokapapanoita tantereelle. Pertti, kokenut karhunkuvaaja ja -kaataja veteli hunajaa kannoille ja männyn kylkiin.

Siinä vaiheessa kun siirryimme koppeihin oli tullut useita karhuja metsästä. Pistimme kuvausvälineet nopeasti kuntoon ja kamerat alkoivat laulaa. Pian karhuja näkyi jo 11. Kuvia, videoita, kännykkäkameraa ja facebookia neljä tuntia yhtä soittoa. Eri karhuja kävi sinä aikana 21. Yhdeksän aikaan aikoi olla niin hämärää, että kunnon kuvia ei enää saanut. Oli sateinen ilta ja pilvet alhaalla.

Saimme oppaalta eväsrepun koppiin, kahvia, sämpylöitä, leipää ja keksejä. Omia eväitä ei tarvittu, eikä niitä muitakaan turhia tavaroita ja vaatteita, joita oli raahannut. Koppi oli aika pieni. Oli ikkunat ja kuvausaukot kolmella sivulla, yksi penkki ja makuulaveri, joka pystyi levittämään kahdelle. Keskellä kattoa oli pitkä piippu poistoilmaa varten. Vessan virkaa toimitti pieni muovipurkki, ei tarvittu. Kameroille oli omat liikuteltavat palikat, joihin voi kiinnittää kuulapään.

Yö nukuttiin rauhassa kerran puolen yön maissa kurkistimme ikkunasta, kun yksi nuori uros temmelsi kuvausaukossa. Aamulla ennen seitsemää opas tuli koputtelemaan oveen ja karhukuvaus oli päättynyt. Pertiltä opin paljon karhuista mm. eraus on vieroitettava teinikarhu. Näimme monta sukupolvea karhuja viime kevään pentuja, erauksia ja yhden jopa 40 vuotiaan.

Kokemuksena matka vastasi odotuksia jopa ylittikin ne. Kuvaussaaliina oli 750 ruutua karhukuvia ja muutama video. Ei vuoden luontokuvaa, mutta hyvä kokoelma suomalaista petoeläinluontoa. Teen tähän loppuun vielä pienen gallerian kuvista, kunhan kerkeän.

Lisätietoa paikasta: http://www.martinselkonen.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s